Ikkuna

Viikonloppuna ihmettelin hälinää kadulla ja avasin olohuoneen ikkunan tutkiakseni asiaa tarkemmin. Aluksi luulin, että siellä oli käynnissä tappelu: paljon autoja valot päällä ja ihmisiä heilumassa loisteen keskellä - kunnes tajusin, että siellähän kuvattiin tv-sarjaa tai elokuvaa! Tuli aika big city lyfe -olo, hah. Kuvaukset selittivät myös sen, miksi samaisena aamuna olimme ihmetelleet bussikyltin puuttumista siitä kohdasta, josta joka päivä olimme keskustaan lähteneet. Mutta niin tietysti, olisihan se pitänyt arvata.

Orientaatioviikko alkoi kaikille vaihtareille yhteisellä City Rallylla sotamuistomerkiltä. Meidät jaettiin joukkueisiin ja suoritimme tehtäviä ympäri kaupunkia päätyen Student Clubille, jossa jaettiin palkinnot ja juotiin oluet päivän päätteeksi. Meidän ryhmä voitti koko homman! Saimme alennuskupongit opiskelijajärjestön matkoille, joka onkin aika hyöydyllinen palkinto, sillä sen voi käyttää joko Tsekkien sisä- tai ulkopuolella tapahtuviin matkoihin. Ryhmäni oli hyvinkin monikulttuurinen, mutta parhaiten klikkasi mediatieteitä opiskelevan saksalaistytön kanssa. Sovimmekin tapaavamme vielä myöhemminkin.

Koska tiistaina väsymys piti vallassaan, en jaksanut raahautua alkuperäisten suunnitelmien mukaan yliopiston kirjastokierrokselle. Sen sijaan tein oman kierrokseni (tai ainakin yritin); lähdin seikkailemaan kohti Tsekkien kansalliskirjastoa sekä Strahovin kirjastoa, josta äiti ystävällisesti oli aiemmin vinkannut. Tarkistin molempien paikkojen aukiolot useampaan kertaan, mutta kansalliskirjastossa selvisi, että iso halli oli remontissa ja aukeaa vasta vuonna 2019. Jaahas. Pienen ratikkaseikkailun jälkeen (sain vihdoin matkakortin!) pääsin kuitenkin Strahovin kirjastoon, johon tosin piti pienen sisäänpääsymaksun lisäksi myös maksaa pari lanttia siitä, että halusi ottaa kuvia. Mutta halusinhan minä.

                                 

                                 

                                 

Voi että! Tästä inspiroituneena ja voimia saaneena lähdin vielä Film Clubiin, jossa joka viikko näytetään vaihtareille tsekkiläisiä elokuvia englanninkielisillä tekstityksillä. Illan elokuvana oli Oscarinkin aikoinaan kahminut Kolja - voin kyllä suositella!

Keskiviikkona kaikki kaljan juonti ja uppopaistetun juuston syönti alkoi hieman tuntua olotilassa, joten päätin vihdoin lähteä testaamaan uusia lenkkareita. Tunnin jaksoinkin jolkotella Vitkovin monumentin holleilla, jossa on muuten maailman kolmanneksi suurin hevospatsas! Käytiin monumentilla jo aiemminkin Marin kanssa - oli aika pieni olo. Kirjoittelin myös yliopiston urheilukerhon tyypille säbäjoukkueesta, jonka tiedot löysin netistä. Treenit kerran viikossa kuulostaisi juuri passelilta. Toivotaan, että äijä vastaa - ikävä jo pelaamaan!

                                 

                                                

Welcome Partyn jälkeisissä tunnelmissa torstaina kävimme syömässä tsekkiläistä ruokaa muiden vaihtareiden kanssa - kasvissyöjälle ainut vaihtoehto oli taas vaihteeksi uppopaistettu juusto. Käväistiin myös kidutusmuseossa (jep, luit oikein) ja hakemassa tsekkiläiset (oikeasti alunperin unkarilaiset) leivokset, trdelnikit.

  

Sain mielenkiintoisen yhteydenoton suomen kielen suomalaiselta opettajalta Suomiselta omasta yliopistostani: hän oli saanut yhteystietoni ja pyysi käymään jollakin tunnilla haastateltavan/apuopettajan roolissa. Kyseinen herra opettaa siis suomea tsekiläisille maisteriopiskelijoille. Erittäin kiinnostava mahdollisuus, jonne varmasti menen!

Hauskoja yhtymäkohtia Suomeen tuo myös kirja, jota parhaillaan luen: Miikka Niirasen ja Pekka Salmisen Sä maksat. Se kertoo Helsingin graffitikulttuurista, ja mikäpä olisikaan sopivampi paikka lukea kyseistä teosta kuin keskellä graffitein ja tägein koristeltuja seiniä suurkaupungissa. Kirja uhkaa kyllä loppua, joten täytynee pummata seuraavat vierailijat tuomaan lisää suomalaista kirjallisuutta. Iskä, Jussi, Kassu: the challenge is set! Olisipa jo marraskuu. Hetki siihen kuitenkin menee, sillä aika on jotenkin todella vääristynyttä täällä jatkuvasti. En voi uskoa, että lähdin Suomesta vasta viikko sitten - tuntuu kuukaudelta ja niin kaukaiselta!

Change

Perjantaina (juutalaisten uutenavuotena, sattumaako) oli ensimmäinen koulupäivä eli oikeastaan siis vasta rekisteröintitilaisuus. Taidetiedekunnan pääkampus löytyi yllättävän helposti joen varrelta aivan kaupungin ytimestä, ja siellä ilmeisesti suurin osa luennoista jatkossakin on. Käytiin perusasioita läpi opiskelusta, Prahassa asumisesta ja niin edelleen ja niin edelleen. Kamala määrä oli ranskalaisia ja espanjalaisia, kaikki tietysti omissa porukoissaan kälättämässä. Perisuomalaisena pysyttelin tietty hiljaa enkä puhunut kenellekään.

Infosta saimme kupongit, jotka oikeuttivat paikallisen opiskelijakortin saamiseen. Kortti on melko lailla pakollinen, sillä sillä saa alennukset esimerkiksi matkakorteista ja opiskelijakahviloista. Jonotettuani itse kuponkia koululla noin tunnin verran heitin yliopiston toimisto-osoitteen Google Mapsiin ja päätin hoitaa kortin samantien itselleni. Maps-sovelluksesta on kyllä muutenkin näin ensimmäisinä päivinä ollut aivan korvaamaton apu, vähän alkaa jopa jo ranteessa tuntua puhelimen jatkuva pitäminen. Sovellus näyttää täydellisesti myös paikallisliikenteen reitit!

Astuttuani ulos päärakennuksesta edestäni meni juuri sopivasti joukko vaihtareita, ja nopean oletuksen (joka onneksi osottautui oikeaksi) tehtyäni liityin jonon häntäpäille arvellen pääseväni hakemaan korttia. No, kortin saamisessahan kesti sitten päälle kaksi tuntia. Uskon, että Suomessa tällaiseen ryntäykseen ehkä olisi osattu varauduttua hieman eri tavalla. Onneksi odotusaikana ulkona olikin alkanut paistamaan aurinko, joten odottelin torilla paistatellen falafelpita seuranani.

Kortin jälkeen lähdin etsimään metroasemaa, josta saisin ostettua matkakortin (720 kruunua eli n. 30 €/3 kk, halpa kuin mikä). Mutta kappas, siellä minulle kerrottiin, että opiskelijakortti on voimassa vasta seuraavasta päivästä eteenpäin. Seikkailun jälkeen oli mukava päästä takaisin ghettohuudeille eli kämpille ottamaan hieman lepiä ja avaamaan olut.

Illalla suuntasimme Marin ja Anssin kanssa kunnon turistimestaan eli junaravintolaan, jossa pienoismallijunat toivat ruokaa ja olutta pöytään. Sielläkin - yllätys yllätys - jonotettiin. Ruoka oli melko kämäistä kieltämättä, mutta turistipaikalta ei usein paljoa uskalla odottaakaan. Toistaiseksi muuten kasvissyöjänä ruokaileminen sujunut yllättvän kivuttomasti, koulun kahviloissakin kuulemma aina kasvisvaihtoehto! 

Lauantaina päätimme lähteä hieman käppäilemään, ja päädyimmekin Charles Bridgelle miljoonan aasialaisen turistin kera. Täytynee mennä sinne uudestaan jokin toinen aika ja päivä, kun siellä on hiljaisempaa. Lisäksi käytiin shoppailemassa (jee), ja löysin nämä ihanat kengät!

Olin karsinut mukaan lähteviä tavaroita aivan liikaa, enkä ollut ottanut mukaan esimerkiksi kevyttä takkia, syyskenkiä, käsivarsikoteloa puhelimelle, lenkkareita enkä lenkkitakkia. Ja laukussa tosiaan olisi vielä ollut tilaa. Jos olet joskus lähdössä vaihtoon, niin pakkaa tosiaan ne kamat mitä käytät normaalistikin arkena! Nyt täytynee hankkia kaikki uudestaan; lenkkarit onneksi jo check. Sankarimatkailijan Prahasta yytsin jo vähän lenkkimaastoja, pakko kyllä kohta päästä juoksemaan ja liikkumaan.

Ensi viikko on orientaatioviikko, ja luvassa on mm. boat partya, tsekkiläistä lounasta ja pub quizia. Voi olla, että menee sekin vielä aika lomafiiliksissä ulkona syöden ja kaljaa juoden (niin kuin joka päivä tähänkin asti), mutta tiedän, että pikkuhiljaa alkaa tietynlaista rytmiä ja arkea kaipaamaan. Kurssivalintoja ajattelin vielä tänä viikonloppuna ehtiä katsella, kuulemma liikuntakurssejakin on tarjolla. Haluan myös ehdottomasti käydä Mucha-museossa, Kafka Cafessa ja vielä uudestaan Kafka-museossa. Ja oikeastaan kaikissa muissakin museoissa ja gallerioissa tässä kaupungissa. Mutta ehtiihän sitä!

Kynnet, kynnet

Täällä sitä nyt ollaan, ihanaa! Eilen heitettiin vikat hyvästit ja vähän itkettiinkin (kuten muutenkin viimeisinä päivinä). Lentokentälle minut heitti pari opiskelukaveriani, kiitos pienestä ja hulvattoman hauskasta lentokenttäreissusta Peppi ja Henny! Lentokentälle tullessa alkoi ehkä hieman ahdistaa, myönnän - viime aikoina on ehtinyt tapahtua paljon, eikä lähtöä ole enää edes odottanut pelkällä innolla vaan myös haikein mielin. Matkaan lähti matkalaukku (vain 15 kg, kun rajoitus oli 23 kg, voittajafiilis) ja reppu JA hirveästi ihania vaihtolahjoja ja -sanoja!

Lentokentällä tapasin toisen kämppikseni Anssin, ja sen jälkeen olotila olikin vain onneksi innostunut ja jännittynyt. Lentokoneessa ehdin hyvin lueskella Praha-mestari iskän lainaamaa Eero Balkin teosta Sankarimatkailijan Praha (1997). Kirjassa tosin puhuttiin markoista ja tietotoimistoista, mutta yhtä kaikki sieltä löytyi paljon hauskaa ja hyödyllistä tietoa (mm. se, että sanat boheemi ja pistooli tulevat näiltä seuduilta). Kuuntelin myös lähtöbiisiksi sopivasti ilmestynyttä Pyhimyksen Kynnet, kynnet -biisiä ja vähän tunteilin tietty.

Kämppäasiat saatiin hoidettua hyvissä ajoin ennen lähtöä. Ensimmäiset kymmenen päivää olemme Zizkovissa Airbnb-kämpässä, jonka jälkeen vaihdamme toiseen samanmoiseen hieman eri alueelle lokakuun ajaksi. Marraskuusta helmikuuhun saimme sitten hieman pidempiaikaisen kämpän, johon mahtuu majoittamaankin yksittäisiä vierailijoita. Tervetuloa!

Prahaan saavuttuamme otimme taksin kämpille ja lähdimme samantien etsimään ruoka(/juoma)paikkaa. Käppäiltyämme hetken tulimme siihen tulokseen, että melkoisilla ghettohoodeilla ollaan, nistipuistot ja kaikki - mutta kiehtovan kontrastinen paikka kieltämättä. Lopulta päädyimme siistin oloiseen, melkein kämpän vieressä sijaitsevaan Crock'n'roll-burgerpaikkaan syömään ja juomaan hyvin. Paikassa soi kyllä kunnon teknomusa ja aivan täysiä, mutta burgeri ja kalja olivat kyllä sen arvoisia. Parin oluen jälkeen se jalka alkoikin sitten kummasti vipattamaan, hah.

Ilta tuli halvaksi, sillä kuitin loppusumma oli euroissa vain n. 12 €. Aika sokeaksi ja pihiksi sitä kyllä taitaa tulla, kun viiden euron burgeri tuntuu kalliilta, vaikka Suomessa se olisi suorastaan luksusta. Viereisestä kaupasta haimme ruokailun jälkeen vielä vähän aamupalatarvikkeita ja loppuilta sujui Netflixin parissa (kiitos Annabel, joka oli ystävällisesti jättänyt tilinsä auki kämpän televisioon).

Nyt tarkoitus olisi lähteä aivan keskustan ytimeen seikkailemaan ja vaeltelemaan, ja kuuden aikoihin kolmas kämppis Mari saapuu. Kuvia tulossa varmasti myöhemmin! Terkkuja sinne, kaikki erinomaisesti!