Odotan suorastaan kauhulla jo viimeisiä harjoituksia ja pelejä, sillä joukkueesta täällä on ehtinyt tulla todella rakas. Harmittaa, että vasta viime aikoina olemme ehtineet tutustua paremmin tyttöjen sekä miesten edustusjoukkueen pelaajienkin kanssa. Tähän on voinut tietysti vaikuttaa paritkin seuran bileet, joissa kävi ilmi muun muassa se, että tiettävästi ikinä aiemmin ei naisten liigassa Tsekeissä ole pelannut suomalaista pelaajaa! Omassa seurassani, SKV:ssa on ollut kyllä pari suomalaista miespelaajaa, mutta näistäkin tapauksista on jo useita vuosia aikaa. Oli hassua kuulla suomea viime illanvietossa: muutamalle miehelle oli jäänyt mieleen esimerkiksi joitakin Turmion Kätilöiden biisejä ja iso liuta kirosanoja, tietty!
Treenit ovatkin viime aikoina tuoneet oikeastaan ainoan rutiinin päiviin. Peleissä on myös roikuttu mukana (vaikkei varsinaisesti peliminuuteilla herkuteltu) ja tulipa sitä pelattua myös erään paikallisen joukkueen, Bohemiansin, kotiareenalla, jossa kävin katsomassa alkusyksystä aivan ensimmäisen säbämatsini täällä - hassu tunne! Suomalainen pelaaja kiinnostaa edelleen, ja taas tuli haastattelupyyntöä: Google Translatorin voitte ottaa avuksi tällä kertaa tälle sivustolle. Ja ihan vain tarkennukseksi: en ole minkään tason ammattilaispelaaja, kyse on luultavasti vain siitä, että suomalaisilla on täällä hyvä maine myös salibandyn suhteen, hah!
Viime viikon maanantaina tapahtui myös jotain jännää, sillä kuvasimme Czech Tourism -videon Facebookiin tsekkiläisen kuvausryhmän sekä parin muun suomalaisen "näyttelijän" kanssa. Kuvauspäivä oli ihana, uudenlainen kokemus, ja lopputulosta odotan ehkä enemmän kauhulla kuin innolla, joten katsotaan lopputuloksen mukaan sitten se jakamisen todennäköisyys...
Muutenkin koen, että olen koko vaihdon ajan onnistunut hyvin pitämään yllä tietynlaisen yolo-asenteen: mennyt kaikkeen mukaan. Varsinkin nyt viimeisinä viikkoina pyrin vielä tekemään mahdollisimman paljon kaikennäköistä. Kävin katsomassa vihdoin Loving Vincent -elokuvan, shoppailemassa ehkäpä isoimmassa ostoskeskuksessa ikinä eli Chodov Centrumissa sekä myös tsekkaamassa nykytaidemuseon Dox Galleryn. Olipa pitkästä aikaa todella mielenkiintoinen, vaikuttava, ahdistava ja ehkä jopa pelottava näyttely - mutta ainakin kokemus itsessään!
Vielä pitäisi yksi essee jaksaa naputella kasaan ja pikkuhiljaa alkaa suunnitella myös pakkaamista (noh, ei vielä sentään). Vielä on yksi kaverikin tulossa kylään, jee! Palaillaan! (Onko oikeasti pakko tulla takaisin?)
