Change

Perjantaina (juutalaisten uutenavuotena, sattumaako) oli ensimmäinen koulupäivä eli oikeastaan siis vasta rekisteröintitilaisuus. Taidetiedekunnan pääkampus löytyi yllättävän helposti joen varrelta aivan kaupungin ytimestä, ja siellä ilmeisesti suurin osa luennoista jatkossakin on. Käytiin perusasioita läpi opiskelusta, Prahassa asumisesta ja niin edelleen ja niin edelleen. Kamala määrä oli ranskalaisia ja espanjalaisia, kaikki tietysti omissa porukoissaan kälättämässä. Perisuomalaisena pysyttelin tietty hiljaa enkä puhunut kenellekään.

Infosta saimme kupongit, jotka oikeuttivat paikallisen opiskelijakortin saamiseen. Kortti on melko lailla pakollinen, sillä sillä saa alennukset esimerkiksi matkakorteista ja opiskelijakahviloista. Jonotettuani itse kuponkia koululla noin tunnin verran heitin yliopiston toimisto-osoitteen Google Mapsiin ja päätin hoitaa kortin samantien itselleni. Maps-sovelluksesta on kyllä muutenkin näin ensimmäisinä päivinä ollut aivan korvaamaton apu, vähän alkaa jopa jo ranteessa tuntua puhelimen jatkuva pitäminen. Sovellus näyttää täydellisesti myös paikallisliikenteen reitit!

Astuttuani ulos päärakennuksesta edestäni meni juuri sopivasti joukko vaihtareita, ja nopean oletuksen (joka onneksi osottautui oikeaksi) tehtyäni liityin jonon häntäpäille arvellen pääseväni hakemaan korttia. No, kortin saamisessahan kesti sitten päälle kaksi tuntia. Uskon, että Suomessa tällaiseen ryntäykseen ehkä olisi osattu varauduttua hieman eri tavalla. Onneksi odotusaikana ulkona olikin alkanut paistamaan aurinko, joten odottelin torilla paistatellen falafelpita seuranani.

Kortin jälkeen lähdin etsimään metroasemaa, josta saisin ostettua matkakortin (720 kruunua eli n. 30 €/3 kk, halpa kuin mikä). Mutta kappas, siellä minulle kerrottiin, että opiskelijakortti on voimassa vasta seuraavasta päivästä eteenpäin. Seikkailun jälkeen oli mukava päästä takaisin ghettohuudeille eli kämpille ottamaan hieman lepiä ja avaamaan olut.

Illalla suuntasimme Marin ja Anssin kanssa kunnon turistimestaan eli junaravintolaan, jossa pienoismallijunat toivat ruokaa ja olutta pöytään. Sielläkin - yllätys yllätys - jonotettiin. Ruoka oli melko kämäistä kieltämättä, mutta turistipaikalta ei usein paljoa uskalla odottaakaan. Toistaiseksi muuten kasvissyöjänä ruokaileminen sujunut yllättvän kivuttomasti, koulun kahviloissakin kuulemma aina kasvisvaihtoehto! 

Lauantaina päätimme lähteä hieman käppäilemään, ja päädyimmekin Charles Bridgelle miljoonan aasialaisen turistin kera. Täytynee mennä sinne uudestaan jokin toinen aika ja päivä, kun siellä on hiljaisempaa. Lisäksi käytiin shoppailemassa (jee), ja löysin nämä ihanat kengät!

Olin karsinut mukaan lähteviä tavaroita aivan liikaa, enkä ollut ottanut mukaan esimerkiksi kevyttä takkia, syyskenkiä, käsivarsikoteloa puhelimelle, lenkkareita enkä lenkkitakkia. Ja laukussa tosiaan olisi vielä ollut tilaa. Jos olet joskus lähdössä vaihtoon, niin pakkaa tosiaan ne kamat mitä käytät normaalistikin arkena! Nyt täytynee hankkia kaikki uudestaan; lenkkarit onneksi jo check. Sankarimatkailijan Prahasta yytsin jo vähän lenkkimaastoja, pakko kyllä kohta päästä juoksemaan ja liikkumaan.

Ensi viikko on orientaatioviikko, ja luvassa on mm. boat partya, tsekkiläistä lounasta ja pub quizia. Voi olla, että menee sekin vielä aika lomafiiliksissä ulkona syöden ja kaljaa juoden (niin kuin joka päivä tähänkin asti), mutta tiedän, että pikkuhiljaa alkaa tietynlaista rytmiä ja arkea kaipaamaan. Kurssivalintoja ajattelin vielä tänä viikonloppuna ehtiä katsella, kuulemma liikuntakurssejakin on tarjolla. Haluan myös ehdottomasti käydä Mucha-museossa, Kafka Cafessa ja vielä uudestaan Kafka-museossa. Ja oikeastaan kaikissa muissakin museoissa ja gallerioissa tässä kaupungissa. Mutta ehtiihän sitä!