Ikkuna

Viikonloppuna ihmettelin hälinää kadulla ja avasin olohuoneen ikkunan tutkiakseni asiaa tarkemmin. Aluksi luulin, että siellä oli käynnissä tappelu: paljon autoja valot päällä ja ihmisiä heilumassa loisteen keskellä - kunnes tajusin, että siellähän kuvattiin tv-sarjaa tai elokuvaa! Tuli aika big city lyfe -olo, hah. Kuvaukset selittivät myös sen, miksi samaisena aamuna olimme ihmetelleet bussikyltin puuttumista siitä kohdasta, josta joka päivä olimme keskustaan lähteneet. Mutta niin tietysti, olisihan se pitänyt arvata.

Orientaatioviikko alkoi kaikille vaihtareille yhteisellä City Rallylla sotamuistomerkiltä. Meidät jaettiin joukkueisiin ja suoritimme tehtäviä ympäri kaupunkia päätyen Student Clubille, jossa jaettiin palkinnot ja juotiin oluet päivän päätteeksi. Meidän ryhmä voitti koko homman! Saimme alennuskupongit opiskelijajärjestön matkoille, joka onkin aika hyöydyllinen palkinto, sillä sen voi käyttää joko Tsekkien sisä- tai ulkopuolella tapahtuviin matkoihin. Ryhmäni oli hyvinkin monikulttuurinen, mutta parhaiten klikkasi mediatieteitä opiskelevan saksalaistytön kanssa. Sovimmekin tapaavamme vielä myöhemminkin.

Koska tiistaina väsymys piti vallassaan, en jaksanut raahautua alkuperäisten suunnitelmien mukaan yliopiston kirjastokierrokselle. Sen sijaan tein oman kierrokseni (tai ainakin yritin); lähdin seikkailemaan kohti Tsekkien kansalliskirjastoa sekä Strahovin kirjastoa, josta äiti ystävällisesti oli aiemmin vinkannut. Tarkistin molempien paikkojen aukiolot useampaan kertaan, mutta kansalliskirjastossa selvisi, että iso halli oli remontissa ja aukeaa vasta vuonna 2019. Jaahas. Pienen ratikkaseikkailun jälkeen (sain vihdoin matkakortin!) pääsin kuitenkin Strahovin kirjastoon, johon tosin piti pienen sisäänpääsymaksun lisäksi myös maksaa pari lanttia siitä, että halusi ottaa kuvia. Mutta halusinhan minä.

                                 

                                 

                                 

Voi että! Tästä inspiroituneena ja voimia saaneena lähdin vielä Film Clubiin, jossa joka viikko näytetään vaihtareille tsekkiläisiä elokuvia englanninkielisillä tekstityksillä. Illan elokuvana oli Oscarinkin aikoinaan kahminut Kolja - voin kyllä suositella!

Keskiviikkona kaikki kaljan juonti ja uppopaistetun juuston syönti alkoi hieman tuntua olotilassa, joten päätin vihdoin lähteä testaamaan uusia lenkkareita. Tunnin jaksoinkin jolkotella Vitkovin monumentin holleilla, jossa on muuten maailman kolmanneksi suurin hevospatsas! Käytiin monumentilla jo aiemminkin Marin kanssa - oli aika pieni olo. Kirjoittelin myös yliopiston urheilukerhon tyypille säbäjoukkueesta, jonka tiedot löysin netistä. Treenit kerran viikossa kuulostaisi juuri passelilta. Toivotaan, että äijä vastaa - ikävä jo pelaamaan!

                                 

                                                

Welcome Partyn jälkeisissä tunnelmissa torstaina kävimme syömässä tsekkiläistä ruokaa muiden vaihtareiden kanssa - kasvissyöjälle ainut vaihtoehto oli taas vaihteeksi uppopaistettu juusto. Käväistiin myös kidutusmuseossa (jep, luit oikein) ja hakemassa tsekkiläiset (oikeasti alunperin unkarilaiset) leivokset, trdelnikit.

  

Sain mielenkiintoisen yhteydenoton suomen kielen suomalaiselta opettajalta Suomiselta omasta yliopistostani: hän oli saanut yhteystietoni ja pyysi käymään jollakin tunnilla haastateltavan/apuopettajan roolissa. Kyseinen herra opettaa siis suomea tsekiläisille maisteriopiskelijoille. Erittäin kiinnostava mahdollisuus, jonne varmasti menen!

Hauskoja yhtymäkohtia Suomeen tuo myös kirja, jota parhaillaan luen: Miikka Niirasen ja Pekka Salmisen Sä maksat. Se kertoo Helsingin graffitikulttuurista, ja mikäpä olisikaan sopivampi paikka lukea kyseistä teosta kuin keskellä graffitein ja tägein koristeltuja seiniä suurkaupungissa. Kirja uhkaa kyllä loppua, joten täytynee pummata seuraavat vierailijat tuomaan lisää suomalaista kirjallisuutta. Iskä, Jussi, Kassu: the challenge is set! Olisipa jo marraskuu. Hetki siihen kuitenkin menee, sillä aika on jotenkin todella vääristynyttä täällä jatkuvasti. En voi uskoa, että lähdin Suomesta vasta viikko sitten - tuntuu kuukaudelta ja niin kaukaiselta!