Kynnet, kynnet

Täällä sitä nyt ollaan, ihanaa! Eilen heitettiin vikat hyvästit ja vähän itkettiinkin (kuten muutenkin viimeisinä päivinä). Lentokentälle minut heitti pari opiskelukaveriani, kiitos pienestä ja hulvattoman hauskasta lentokenttäreissusta Peppi ja Henny! Lentokentälle tullessa alkoi ehkä hieman ahdistaa, myönnän - viime aikoina on ehtinyt tapahtua paljon, eikä lähtöä ole enää edes odottanut pelkällä innolla vaan myös haikein mielin. Matkaan lähti matkalaukku (vain 15 kg, kun rajoitus oli 23 kg, voittajafiilis) ja reppu JA hirveästi ihania vaihtolahjoja ja -sanoja!

Lentokentällä tapasin toisen kämppikseni Anssin, ja sen jälkeen olotila olikin vain onneksi innostunut ja jännittynyt. Lentokoneessa ehdin hyvin lueskella Praha-mestari iskän lainaamaa Eero Balkin teosta Sankarimatkailijan Praha (1997). Kirjassa tosin puhuttiin markoista ja tietotoimistoista, mutta yhtä kaikki sieltä löytyi paljon hauskaa ja hyödyllistä tietoa (mm. se, että sanat boheemi ja pistooli tulevat näiltä seuduilta). Kuuntelin myös lähtöbiisiksi sopivasti ilmestynyttä Pyhimyksen Kynnet, kynnet -biisiä ja vähän tunteilin tietty.

Kämppäasiat saatiin hoidettua hyvissä ajoin ennen lähtöä. Ensimmäiset kymmenen päivää olemme Zizkovissa Airbnb-kämpässä, jonka jälkeen vaihdamme toiseen samanmoiseen hieman eri alueelle lokakuun ajaksi. Marraskuusta helmikuuhun saimme sitten hieman pidempiaikaisen kämpän, johon mahtuu majoittamaankin yksittäisiä vierailijoita. Tervetuloa!

Prahaan saavuttuamme otimme taksin kämpille ja lähdimme samantien etsimään ruoka(/juoma)paikkaa. Käppäiltyämme hetken tulimme siihen tulokseen, että melkoisilla ghettohoodeilla ollaan, nistipuistot ja kaikki - mutta kiehtovan kontrastinen paikka kieltämättä. Lopulta päädyimme siistin oloiseen, melkein kämpän vieressä sijaitsevaan Crock'n'roll-burgerpaikkaan syömään ja juomaan hyvin. Paikassa soi kyllä kunnon teknomusa ja aivan täysiä, mutta burgeri ja kalja olivat kyllä sen arvoisia. Parin oluen jälkeen se jalka alkoikin sitten kummasti vipattamaan, hah.

Ilta tuli halvaksi, sillä kuitin loppusumma oli euroissa vain n. 12 €. Aika sokeaksi ja pihiksi sitä kyllä taitaa tulla, kun viiden euron burgeri tuntuu kalliilta, vaikka Suomessa se olisi suorastaan luksusta. Viereisestä kaupasta haimme ruokailun jälkeen vielä vähän aamupalatarvikkeita ja loppuilta sujui Netflixin parissa (kiitos Annabel, joka oli ystävällisesti jättänyt tilinsä auki kämpän televisioon).

Nyt tarkoitus olisi lähteä aivan keskustan ytimeen seikkailemaan ja vaeltelemaan, ja kuuden aikoihin kolmas kämppis Mari saapuu. Kuvia tulossa varmasti myöhemmin! Terkkuja sinne, kaikki erinomaisesti!