Oukki doukki

Viime viikon perjantaina oli vuorossa nähtävyyskurssin vierailu Vysehradiin katselemaan mm. hautausmaata, jolle oli haudattu Alfons Mucha ja muita tsekkiläisiä suurnimiä. Hienot näkymät oli myös joelle päin! Kävimme myös iskän lähdön kunniaksi syömässä tässä aivan kämppämme lähellä Amore More -ravintolassa, jossa olikin erittäin hyvä hinta-laatu-suhde.

Tämän jälkeen lähdinkin sitten ahtaassa RegioJet-bussissa kohti Berliiniä. Hintaa matkalle kertyi tosin vaivaiset 19 euroa, eikä matka kestänytkään kuin 4 tuntia, ja se meni kätevästi elokuvia katsellessa. Olin varannut viikonlopuksi Berliinistä oman Airbnb-huoneen ja värvännyt oppaakseni Reijan, joka oli asunut Berliinissä jo 8 kuukautta. Niinpä heti ekana iltana lähdimme suoraan klubille kontakteja hyödyntäen, hah! Ilta oli halpa, hauska ja railakas, ja ihmeen kaupalla sitä kämpillekin selvisin vieraassa suurkaupungissa keskellä yötä. Älkää ottako mallia! Onneksi matkan varrelle sattui paljon ystävällisiä ihmisiä ja Google Mapsikin toimi taas pelastajan roolissa.

Lauantain hitaan aamun jälkeen syötiin ja kierreltiin kauppoja. Tuli tsekattua ainakin Primarkin koruvalikoima ja Mall of Berlin, joista ensimmäisenä mainittu pitäisi saada kyllä Prahaankin. Kävimme myös juutalaisten muistomerkillä ja Brandenburgin portilla eli perinteiset turistinähtävyydet kiertämässä. Illalla kaameasta väsymyksestä huolimatta kutsuikin jo seuraavat bileet, ja tällä kertaa ilta alkoi kotibileillä, jonne olimme saaneet kutsun Reijan ja toisen suomalaisen tytön kanssa. Pienen etsiskelyn jälkeen päädyimme kattohuoneistoon, jossa yhden huoneen katto oli avonainen - kämpässä oli siis ikään kuin terassi keskellä kaikkea, mielenkiintoinen ratkaisu! Ilta jatkui siitä sitten taas klubille, ja jälleen kerran oli hauskaa. Niin sitä vaan petistytöt oli koluamassa maailmaa, hassu fiilis!

Sunnuntaina lähdimme vaeltelemaan Mauerparkiin, valtavalle ulkoilmakirppikselle. Sieltä olisi kyllä tarttunut mukaan jos minkälaista retkua ja rytkettä, mutta valitettavasti matkatavarat reissulla olivat rajalliset, jos halusi selvitä ilman lisämaksuja. Kävin tsekkaamassa myös ystäväni suositteleman Urban Nation -katutaidemuseon ja voi hitsit, miten hieno paikka - ehdoton kohokohta koko reissulla! Vahva suositus myös museota ympäröivä alue, jota oltiin maalailtu huolella. Ennen lähtöäni kävimme vielä pikavisiitillä East Side Galleryssa.

Berliini kokonaisuudessaan oli mukava kokemus. Nähtävää oli paljon, ja ihmiset olivat mielenkiintoisia. Toisaalta taas välimatkat olivat pitkiä ja kaupunki oli yllättävän ankean näköinen, mutta ehkä minua vain hämää kontrasti kauniiseen Prahaan, hah. Kiitos Reijalle vielä oppaana toimimisesta ja tervetuloa vastavuoroisesti Prahaan!

Maanantaina olikin sitten aika ottaa taas arjesta kiinni ja mennä pelailemaan säbää. Ennen treenejä saman seuran A-joukkueen valmentaja tuli kysymään, haluaisinko liittyä heidän joukkueenseensa ja pelata myös pelejä, jos siirtomaksut ja muut saataisiin sovittua sopiviksi. No tottakai! A-joukkue pelaa paikallista ykkösdivaria, ja on tasoltaan ehdottomasti lähempänä kotijoukkuettani Suomessa. Joten ainakaan taidot eivät pääse ruostumaan; treenit ovat kolme kertaa viikossa ja joulun jälkeen pelejä on noin joka toinen viikonloppu. Lisäksi kansainvälisen siirron tehtyäni voin pelata sekä A- että B-tiimin kanssa. Jes!

Tiistaina kävimme ranskalaiskaverini kanssa brunssilla Venue-nimisessä paikassa, josta löytyikin vegaaniset marjakulhot herkuteltavaksi. Hinta oli kohtalainen - ei mikään maailman halvin, mutta aivan liikaa ei myöskään tarvinnut kukkaronnyörejä venyttää. Samana päivänä kävimme myös saksalaiskaverini kanssa Blind Exhibition -näyttelyssä, jossa sokeat tai muuten näkövammaiset ihmiset johdattivat pientä ryhmää tunnin ajan. Vastaan tuli niin arkista huonetta, kuten keittiötä ja olohuonetta, kuin myös taidenäyttelyä, metsää ja ravintolaakin. Aivan mahtava kokemus! Opas oli todella mukava ja lämmin ihminen, enkä ennen tuota ole oikein osannut kuvitellakaan, millaista elämä sokeana olisi. Suosittelen tätäkin kokemusmahdollisuutta siis lämmöllä!

Loppuviikosta olenkin sitten mm. keskustellut suomen opettajan Suomisen kanssa (mahtava tyyppi ja kivan kuuloisia opetustuokioita tulossa!), oppinut tsekkiä jo kiitettävästi ja vieraillut myös sairaalassa. Vanha polvivamma nosti päätään ja ei siinä auttanut kuin lähteä päivystykseen - meinasi trävellerilläkin hieman leuka täristä tsekinkielisten opasteiden ja englantia taitamattomien lääkäreiden edessä. Enkä tietenkään ollut hyväksynyt tulkkausseuraa, jota peräti kaksi tsekkiä taitavaa kaveriani oli jo tarjonnut, koska olenhan suomalainen ja pärjään kaiken kanssa itsekseni. Tästä viisastuneena ensi kerralla kyllä varmasti hyväksyn tulkkausavun! Kolmen tunnin odottelun jälkeen hommat saatiin onneksi kuitenkin hoidettua ja polvi on taas ainakin hetken kunnossa. Tämän illan suunnitelmat menivätkin sitten juuri sen takia uusiksi, mutta taidan nyt vain palkita itseni rankasta päivästä avaamalla oluen ja sipsipussin. Kuulemiin!

The Cat

Viime viikon perjantaina jatkuikin sitten jo aiemmin alkanut "nähtävyyskurssi", ja suuntasimme Bila Horaan White Hillin monumentille ja vieressä sijaitsevaan metsään ja puistoon. Hitsit mikä paikka! Rakastuin metsikköön aivan valtavasti, ja koska lenkkimahdollisuudetkin näyttivät erittäin lupaavilta, päätin palata paikkaan vielä uudestaankin. Ja niin teinkin - tällä viikolla iskän kanssa. Suosittelen lämmöllä Obora Hvedza -nimistä puistoa, noin 30 minuuttia ratikalla ydinkeskustasta.

Illasta lähdimme vielä Oh My Prague -järjestön kautta hankituilla lipuilla katsomaan jääkiekkoa Marin kanssa. Kerta se on ensimmäinenkin, hah! Paikallisessa Sparta Prahassa pelasi myös suomalainen maalivahti - ei tosin päässyt kentälle. Noh, torille voi silti aina mennä.

Koska iskä ystävineen tosiaan saapui Prahaan jo viime perjantaina, loppuillasta kävimme vielä syömässä U Maleho Glenassa, iskän tutun omistamassa vakkaripaikassa.

Lauantaina kävimme Anssin ja Marin kanssa Zizkovin näkötornissa, joka oli hienoinen pettymys - ei avointa näkötornia, eikä edes isoja, puhtaita ikkunoita, vaan kämäiset karmitetut pleksit. Onneksi sentään löysimme hyvän ruokapaikan, The Tavernin, joka onkin sopivasti Vinohradyssa aivan seuraavan kämpän huudeilla. Sieltä sai siili-nimistä kaljaa! Jee!

                                 

                                 

Viikonloppuna ympäri kaupunkia järjestettiin paikallinen Valon kaupunki -tapahtuma eli Signal Festival, ja oli kyllä aikamoiset showt laitettu pystyyn. Lauantaina tsekattiin pari paikkaa iskän kanssa ja sunnuntaina loput näkemisen arvoiset teokset vielä erään saksalaistytön kanssa. Oli upeaa. Sunnuntai muuten kului salibandyn merkeissä, kun kävin katsastamassa paikalliset naisten ja miesten liigapelit. Taso oli yllättävän hyvä, ja pelejä olikin erittäin viihdyttävää katsoa. Hauska kulttuurilisän toi ranskalaisystäväni läsnäolo: salibandy lajina piti tietysti selostaa alusta asti.

                                 

                                 

                                 

Alkuviikosta täällä onkin ollut kunnon helle shortsikeleineen. On istuskeltu puistoissa, kasvisravintoloiden sisäpihoilla, kahviloissa ja näköalapaikoissa (vahva suositus Petrinskyn näköalaravintolalle - siellä oli kissojakin!). Marin ja Marin kaverin kanssa käytiin myös tsekkaamassa yksi vesipiippubaareista, ja oli kyllä hieno mesta! Tuonne(kin) pitänee mennä joskus uudestaan.

                                 

                    

                                 

                                 

                     

Ekat treenit uuden joukkueen kanssa oli nekin tosiaan jo alkuviikosta. Paniikissa etsiydyin hallille jalan myöhästyneiden sporien takia, mutta ehdin kuin ehdinkin vielä hyvin mukaan. Valmentaja ei puhunut paljoakaan englantia, mutta yksi maalivahdeista toimi erinomaisena tulkkina, ja myös muut pelaajat tulivat heti juttelemaan. Vaikka joukkue pelaakin paikallista kakkosdivaria, on tasossa kyllä huomattava ero Suomeen verrattuna; tilaa kentällä on paljon enemmän, eikä pelin tempo ole mikään päätä huimaava. Varmasti kuitenkin hyvä paikka saada vähän lisää pelivarmuutta ja pitää pallotatsia yllä. Ja mikä tärkeintä, oloni oli ehdottomasti tervetullut! Joukkue treenaa kolme kertaa viikossa, joten yliopiston urheilukurssit taidan nyt suosiolla tiputtaa pois.

Huomenna suuntana olisikin sitten Berliini! Juuri tein listan paikoista (museoista, ravintoloista, kaupoista), joissa haluan käydä, ja onpa luvassa yhdet kotibileet ja pari klubi-iltaakin. Can't wait!

People say

Sunnuntaisin paikallinen opiskelijajärjestö vaihtareille järjestää Social Sunday -tapahtumia Student Clubilla vaihtuvilla teemoilla. Viime sunnuntaina vuorossa oli Beer & Games, ja lähdimmekin tsekkaamaan meiningit parin vaihtarikamun kanssa. Tuon kaltaiset tapahtumat ovat mahtavia tutustumisen kannalta; Student Clubin ilmapiiri kun on todella avoin ja rohkaisevakin. Kenen tahansa pöytään voi mennä istumaan ja aloittaa keskustelun. Olipa mukana myös vanha kunnon Dixit-peli, jota pelailemme sukulaisten kanssa aina jouluisin!

Maanantaithan minulla ovat täällä vapaita luennoista, joten ne on hyvä käyttää treenaamiseen. Kävin viereisessä puistossa vetämässä tehokkaan porrastreenin (kiitos Roosa ohjeista!) ja ihailemassa syksyistä maisemaa. Vieressä oleva Havlickovy Savy on todella kaunis ja monipuolinen puistoalue, josta löytyy pari ravintolaakin. Käymmekin varmasti ainakin toisen niistä testaamassa iskän kanssa, joka saapuu visiitille tällä viikolla. Jee!

Lähdin myös käymään salibandykaupassa nimeltä Florbal Expert hakeakseni mailan ja vähän uutta gearia muutenkin. Oli kyllä säbäilijän taivas se paikka! Nyt pitäisi olla kunnollinen mailakin säbäkurssille. Suunnitelmissa tosin on nyt sitten kuitenkin luultavasti lyöttäytyä erään paikallisen joukkueen riveihin, jotka pelaavat paikallista 2. divaria. Treenit olisivat aivan kivenheiton päässä seuraavasta kämpästä, ja valmentajan vastaukset sähköposteihini ovat luoneet minulle todella tervetulleen vaikutelman. Pitäisi tosin miettiä, haluanko pelata, ja jos haluan, niin siinä tapauksessa hoitaa kansainvälinen siirto IFF:n kautta. Ensi maanantaina menen testailemaan, miltä se joukkue tuntuu. TJ Sokol Královské Vinohrady B saattaa siis olla uusi tiimini. Oli miten oli, rakasta kotijoukkuettani alkaa olla jo todella kova ikävä! Logokaan ei ihan Happeen hirvilogon tasolle kyllä yllä.

                                       

Tiistaina palasin takaisin urheilukuplasta kirjallisuuden opiskelijan arkeen. Kävin syömässä vähän uppopaistettua juustoa (vaihteeksi) ja etsiydyin hyväksi kehuttuun kahvilaan nimeltä Knihkupectvi a kavarna Rehore Samsy (bookstore cafe Gregor Samsa). Mikä ihana pieni paikka! Siellä sitä sitten siemailin kahvia ja uppouduin Mausiin. Kuuden aikoihin (mikä on ehdoton lempiaikani täällä valon suhteen) lähdinkin sitten jo kotia kohti.

Keskiviikkona jatkuivat tsekkiläisen draaman ja modernin runouden kurssit. Draamakurssi on todella mielenkiintoinen ja sivistävä, mutta melko työläs, sillä tunneille luetaan aina teksti tai pari. Onneksi keskuteluilmapiiri on hyvin vapaa, ja ideana on lähinnä vain jakaa omia mielipiteitään käsitellyistä näytelmistä. Ensi viikolla menemme kansallisteatteriin katsomaan Bedrich Smetanan The Bartraded Briden. On mukava olla kurssilla, jossa opettaja on todella motivoitunut, innokas ja tietää aiheista loputtomasti.

Testasin myös tiedekuntani päärakennuksen ruokalan. Kokemus ei ollut kummoinen, mutta koko setti maksoi vaivaiset 100 kruunua eli noin 4 euroa. Illalla kävimme Marin kanssa vielä Film Clubissa, jossa näytettiin Wonderful years that sucked - kelpo elokuva, mutta ei vedä vertoja parin viikon takaiselle Film Clubin elokuvalle.

Torstaina alkoikin sitten viimeinenkin kurssi, tsekin alkeet. Vaikuttaa lupaavalta, ehkä myös hieman työläältä mutta yhtä kaikki hyödylliseltä kurssilta. Välillä nimittäin kaipaa ympäristöä, jossa ymmärtää ihmisten puheen; oli se sitten Suomi, Englanti tai joku maa, jossa puhutaan jompaakumpaa kieltä. Muuten suurimmilta koti-ikäviltä on vältytty, ja elämä luistaa oikein mallikkaasti!

Awoo

Tämän viikon keskiviikkona alkoi taas pari uutta kurssia, ja pääsin sukeltamaan tsekkiläisen draaman ja modernin runouden pariin. Draamakurssi koostuu pienryhmäkeskusteluista, ja joka toinen viikko luemme tsekkiläisen näytelmän ja joka toinen taas käymme katsomassa sellaisen. Mielenkiintoista ja varmasti antoisaa! Modernin runouden kurssi taas vaikutti todella - noh, mielenkiintoiselta; ensinnäkin paikalle saapuessa luokkahuone oli kaltereiden takana, kunnes selvisi, että rakennus pitää kiertää päästäkseen sisälle huoneeseen. Tämän tuli joku opettaja meille ystävällisesti kertomaan muutama minuutti ennen tunnin alkua - ranskaksi. Onneksi eräs ranskalaiskamuni tulkkasi tilanteen. Toisekseen ainakin ensimmäisen luennon luennoitsija oli erittäin kehnosti ja erittäin hiljaisesti englantia puhuva, hermostunut miekkonen, joten tuntia oli kieltämättä hieman hankala (ja kuolettavan tylsä) seurata. Suoritusmerkinnän saa onneksi vain istumalla luennoilla, ja ehkä ensi kerralla luennoitsija on vähän paremmilla pedagogisilla kyvyillä varustettu.

Luentojen välissä (ja toki muutenkin) vakkariruokapaikaksi on täällä muodostunut jo vegaaniravintola Loving Hut, jolla on useampia toimipisteitä ympäri Prahaa. Ravintoloista saa yleensä tilattua valmiitakin annoksia, mutta iso peukku laajalle buffetille, jossa kerätty ruoka-annos punnitaan ja siitä maksetaan vain 25 kruunua eli noin euro sataa grammaa kohti. Aivan mahtavia friteerattuja kukkakaaleja - esimerkiksi!

Torstaina lähdin tsekkaamaan kirjakauppaa nimeltä Shakespeare & Sons Mala Stranaan joen toiselle puolelle. Eräs ranskalainen kirjallisuuden opiskelija vinkkasi minulle paikasta, kun pohdin ääneen, mistä löytäisin englannin kielistä kirjallisuutta. Kaksikerroksiseen kauppaan mahtui niin uusia kuin vanhojakin englannin-, ranskan- ja tsekinkielisiä kirjoja valtavat määrät eri aihepiireistä. Lisäksi alakerrassa oli useampia nojatuoleja ja sohvia, jossa mitä tahansa kaupan kirjoista voi lueskella. Mukaan tarttuikin Milan Kunderan The Unbearable Lightness of Being (löyhä Praha-yhteys) ja kaikkien aikojen lemppari Art Spiegelmanin Maus. Hyvää - vaikkei niin piristävää - luettavaa ennen Auschwitzin vierailua, joka on vähän jo ollut suunnitteilla.

Illalla lähdin vielä koriskurssille yliopiston liikuntatiloihin Hostivarin asuntolan lähelle. Ratikalla matka kesti noin 45 minuuttia, joten kulkemiseen täytynee jatkossakin varata reippaasti aikaa. Englantiahan siellä ei ohjaaja tietenkään puhunut, mutta tsekkiläiset opiskelijat käänsivät ystävällisesti ohjeita minulle ja toiselle vaihtarille, joka oli - yllättäen - ranskasta. Ehkä vielä vähän täytyy hakea pallotuntumaa, mutta mukava uusi harrastus kaiken kaikkiaan.

Perjantaina pääsinkin sitten takaisin omalle alueelleni, kun kauan odotettu säbäkurssi alkoi (tosiaan siis 7:15). Mutta kaupunki tuohon aikaan aamusta oli ihanan hiljainen, kun leipomot ja kaupat olivat vasta pikkuhiljaa availemassa oviaan. Hieman pelottava välikohtaus sattui aamuratikassa, kun joku hieman vanhempi ja mielenterveydeltään kyseenalaisessa tilassa oleva mies heilutteli veistä ja uhkaili kanssamatkustajaa. No, katse vaan tiukasti maahan ja onneksi tilanteesta selvittiin. Yolo.

Säbäkurssilla ei ollut yhtään vaihtaria lisäkseni, mutta värväsin pari tsekkiläistä tyttöä taas tulkikseni. Oli niin ihanaa päästä pelaamaan! Yliopiston mailat tosin olivat aivan kamalia läpysköjä, joten täytynee käydä hakemassa joku hieman parempi keppi lähipäivinä. Googlailin hieman, ja löysinkin salibandykaupan hieman kauempaa - täytyy ehdottomasti lähteä käymään. Tuulitakkikin pitäisi hankkia.

Perjantaina alkoi vielä Prahan historiasta kertova kurssi, ja se olikin positiivinen yllätys: käymme joka viikko kiertelemässä nähtävyyksiä ja museoita, ja opettajamme selostaa paikkojen historiasta! Luennoille saa kuulemma tuoda vierailevia ystäviäkin mukaan - aika hyvä mahdollisuus, etten sanoisi. Opettaja kertoi opiskelleensa suomea (tunnisti minut suomalaiseksi varmaankin vaaleasta tukastani) ja asuneensa Jyväskylässäkin aikoinaan. Ainiin, myös suomen kielen kurssi etenee: menen parin viikon päästä vierailemaan maisteriopiskelijoiden tunneilla. Opettaja Suominen myös ehdotti, että voin pitää itseksenikin jonkun tunnin. Mahtavaa!

Perjantaina illalla lähdimme vielä erään ranskalaispojan ja saksalaistytön ja hänen kavereidensa kera tarkastelemaan yöelämää. Päädyimme The Pubiin, jossa pöydissä on omat oluthanat: ihan hauska kokemus. Ilta jatkui vielä Roxy-klubille, joka oli myös melko mielenkiintoinen kokemus teknojumputuksesta huolimatta - tai ehkä juuri sen takia.

Ja! Varasin matkan Berliiniin! Olinkin ajatellut käyväni siellä nyt vaihdon aikana, mutta idea lähti varsinaisesti liikkeelle Snapchatin karttaa tutkaillessani: kappas, Berliinissähän asuu koulukaverini Petäjävedeltä. Laitoin hänelle viestiä, ja hän lupasi näyttää kaupunkia parin viikon päästä viikonlopun ajan. Buukkasin bussit (n. 40 € meno-paluu) ja varasin Airbnb:n, ja nyt en malta enää odottaa! Kaikki vinkit otetaan vastaan, vaikka kyseisestä kaupungista löytyy minulle toinenkin paikallisopas. Jee!

Bout it bout it

Kappas, tännekin voisi taas vaihteeksi kirjoitella! Orientaatioviikko on paketissa ja kurssit alkavat kaikki tällä viikolla. Palaillaan kuitenkin vielä hieman viime viikon tunnelmiin - tai oikeastaan viime viikonloppuun.

Perjantaina lähdettiin Marin kanssa laitoksen järjestämään Boat Partyyn: vaihtareita, oma laiva Vltavalla, ruokaa ja juomaa 100 kruunulla (n. 4 €), ei siis paha rasti ollenkaan. Erasmus-tapahtumista saa kyllä nopeasti uusia kavereita! Sen kun menee juttelemaan: veneeltäkin sain ranskalaisen biologikamun ja slovakialaisen psykologiakamun. Helposti on tullut uusi asenne omaksuttua täällä, sillä tuskin kotipuolessa todellakaan edes vilkaisin tuntemattomiin opiskelijoihin päin. Saatika sitten vaihtareihin; niiden kanssahan pitäisi puhua englantia. Apua.

                                 

                                  

Ilta jatkui Student Clubille Pub Quiziin, jossa muodostimme joukkueen uusien ja vanhojen vaihtarikamujeni kanssa. Kysymykset olivat kiperiä, vaikka kovasti uhosinkin tietäväni kaiken kirjallisuudesta. Ei voitettu, mutta antaa välillä muidenkin voittaa. Osattiin kyllä ostaa kaljat ja muut juomat onneksi itsekin (pääpalkinto). Student Clubin kuumuudesta ilta päätyi aikaisin kotiin, sillä lauantaina oli muutto uuteen kämppään.

                                 

                   

Lokakuun asumme siis Vrsovicessa. Tästä menee n. 25 minuuttia keskustaan - hieman enemmän kuin edellisestä paikasta. Julkiset kulkevat onneksi täälläkin vallan mainiosti. Alue sinänsä on paljon siistimpää ja rauhallisempaa, mutta miinuspuolena pubeja ei löydykään ihan joka kulmalta.

Sunnuntaina aloinkin sitten varovaisesti jo upottautua Prahan boheemiin kulttuurielämään. Kiertelin reippaan tunnin verran lempitaiteilijani Alfons Muchan pienehkössä museossa (ja ostin museokaupan tyhjäksi). Myöhemmin tapasin myös ensimmäiset kirjallisuuden opiskelijat täältä: kävimme juomassa kahvit parin ranskalaistytön kanssa. Hauskaa! Toinen heistä kertoi olevansa myös yhdellä samalla kurssilla kanssani.

                                 

                                 

Uusi viikko alkoi iisisti, sillä maanantait ovat minulle tästä eteenpäin aina vapaapäiviä. Kävimme Anssin ja Marin kanssa T-Anker-nimisellä kattoterassilla fiilistelemässä maisemia, ja kävin hakemassa piirustustarvikkeita Koh-I-Noorin kivijalkakaupasta varustautuen orastavaan piirtämispuuskaani. Illalla täydensin kulttuurinjanoani liittymällä paikallisen kirjallisuusopiskelijan ja jo aiemmin tapaamani ranskalaisen tytön seuraan aivan kämppämme naapuriin. Siellä järjestettiin kuukausittain pidettävä Alchemy Open Mic -ilta, jossa vierailevien puhujien esitysten lisäksi saa esittää omia tekstejään. Siellä sitä sitten istuttiin, pienessä kellarissa kynttilöiden keskellä, ja kuunneltiin toistemme runoja punaviiniä siemaillen. Niin stereotyyppistä, niin ihanaa! Mahtavaa oli myös tutustua paikalliseen opiskelijaan; hän lupasi auttaa kaikissa käytännön asioissa ja vastailla kysymyksiin tarpeen mukaan. Hän lupasi myös kutsua minut Facebookissa erinäisiin pienempiin kirjallisuus- ja taidetapahtumiin.

                                      

                     

Ja niin tosiaan, alkoivathan ne kurssitkin vihdoin! Otin mustana lampaana Introduction to Criminology -kurssin, vaikka muut kurssit ovatkin hieman lähempänä varsinaista alaani. Tsekkiläistä draamaa, tsekin kieltä, Prahan historiaa ja modernia runoutta. Ja sainpas mukaan pari urheilukurssiakin: salibandy- ja koriskurssin (joista saa kaiken lisäksi vielä opintopisteitä)! Säbä on tosin perjantai-aamuisin klo 7:15 toisella puolen kaupunkia, vaan mitäpä sitä ei rakkaan lajinsa eteen tekisi.

Ja ainiin, sain myös töitä täältä! Suomalaiset Prahassa -Facebook-ryhmässä eräs suomalainen nainen kyseli työntekijöitä joulumarkkinakojulleen kuukaudeksi. Ilmaisin mielenkiintoni, ja niin sitä vaan sitten myydään villasukkia joulutorilla kuukausi. Lupauduin tosin tekemään vain yhden vuoron viikossa, mutta aika mahtavaa päästä osaksi tuollaistakin hommaa. Tästä se aktiivinen elämä täälläkin alkaa pikkuhiljaa rakentua - tuntuu hyvältä!