Tämän viikon keskiviikkona alkoi taas pari uutta kurssia, ja pääsin sukeltamaan tsekkiläisen draaman ja modernin runouden pariin. Draamakurssi koostuu pienryhmäkeskusteluista, ja joka toinen viikko luemme tsekkiläisen näytelmän ja joka toinen taas käymme katsomassa sellaisen. Mielenkiintoista ja varmasti antoisaa! Modernin runouden kurssi taas vaikutti todella - noh, mielenkiintoiselta; ensinnäkin paikalle saapuessa luokkahuone oli kaltereiden takana, kunnes selvisi, että rakennus pitää kiertää päästäkseen sisälle huoneeseen. Tämän tuli joku opettaja meille ystävällisesti kertomaan muutama minuutti ennen tunnin alkua - ranskaksi. Onneksi eräs ranskalaiskamuni tulkkasi tilanteen. Toisekseen ainakin ensimmäisen luennon luennoitsija oli erittäin kehnosti ja erittäin hiljaisesti englantia puhuva, hermostunut miekkonen, joten tuntia oli kieltämättä hieman hankala (ja kuolettavan tylsä) seurata. Suoritusmerkinnän saa onneksi vain istumalla luennoilla, ja ehkä ensi kerralla luennoitsija on vähän paremmilla pedagogisilla kyvyillä varustettu.
Luentojen välissä (ja toki muutenkin) vakkariruokapaikaksi on täällä muodostunut jo vegaaniravintola Loving Hut, jolla on useampia toimipisteitä ympäri Prahaa. Ravintoloista saa yleensä tilattua valmiitakin annoksia, mutta iso peukku laajalle buffetille, jossa kerätty ruoka-annos punnitaan ja siitä maksetaan vain 25 kruunua eli noin euro sataa grammaa kohti. Aivan mahtavia friteerattuja kukkakaaleja - esimerkiksi!
Torstaina lähdin tsekkaamaan kirjakauppaa nimeltä Shakespeare & Sons Mala Stranaan joen toiselle puolelle. Eräs ranskalainen kirjallisuuden opiskelija vinkkasi minulle paikasta, kun pohdin ääneen, mistä löytäisin englannin kielistä kirjallisuutta. Kaksikerroksiseen kauppaan mahtui niin uusia kuin vanhojakin englannin-, ranskan- ja tsekinkielisiä kirjoja valtavat määrät eri aihepiireistä. Lisäksi alakerrassa oli useampia nojatuoleja ja sohvia, jossa mitä tahansa kaupan kirjoista voi lueskella. Mukaan tarttuikin Milan Kunderan The Unbearable Lightness of Being (löyhä Praha-yhteys) ja kaikkien aikojen lemppari Art Spiegelmanin Maus. Hyvää - vaikkei niin piristävää - luettavaa ennen Auschwitzin vierailua, joka on vähän jo ollut suunnitteilla.
Illalla lähdin vielä koriskurssille yliopiston liikuntatiloihin Hostivarin asuntolan lähelle. Ratikalla matka kesti noin 45 minuuttia, joten kulkemiseen täytynee jatkossakin varata reippaasti aikaa. Englantiahan siellä ei ohjaaja tietenkään puhunut, mutta tsekkiläiset opiskelijat käänsivät ystävällisesti ohjeita minulle ja toiselle vaihtarille, joka oli - yllättäen - ranskasta. Ehkä vielä vähän täytyy hakea pallotuntumaa, mutta mukava uusi harrastus kaiken kaikkiaan.
Perjantaina pääsinkin sitten takaisin omalle alueelleni, kun kauan odotettu säbäkurssi alkoi (tosiaan siis 7:15). Mutta kaupunki tuohon aikaan aamusta oli ihanan hiljainen, kun leipomot ja kaupat olivat vasta pikkuhiljaa availemassa oviaan. Hieman pelottava välikohtaus sattui aamuratikassa, kun joku hieman vanhempi ja mielenterveydeltään kyseenalaisessa tilassa oleva mies heilutteli veistä ja uhkaili kanssamatkustajaa. No, katse vaan tiukasti maahan ja onneksi tilanteesta selvittiin. Yolo.
Säbäkurssilla ei ollut yhtään vaihtaria lisäkseni, mutta värväsin pari tsekkiläistä tyttöä taas tulkikseni. Oli niin ihanaa päästä pelaamaan! Yliopiston mailat tosin olivat aivan kamalia läpysköjä, joten täytynee käydä hakemassa joku hieman parempi keppi lähipäivinä. Googlailin hieman, ja löysinkin salibandykaupan hieman kauempaa - täytyy ehdottomasti lähteä käymään. Tuulitakkikin pitäisi hankkia.
Perjantaina alkoi vielä Prahan historiasta kertova kurssi, ja se olikin positiivinen yllätys: käymme joka viikko kiertelemässä nähtävyyksiä ja museoita, ja opettajamme selostaa paikkojen historiasta! Luennoille saa kuulemma tuoda vierailevia ystäviäkin mukaan - aika hyvä mahdollisuus, etten sanoisi. Opettaja kertoi opiskelleensa suomea (tunnisti minut suomalaiseksi varmaankin vaaleasta tukastani) ja asuneensa Jyväskylässäkin aikoinaan. Ainiin, myös suomen kielen kurssi etenee: menen parin viikon päästä vierailemaan maisteriopiskelijoiden tunneilla. Opettaja Suominen myös ehdotti, että voin pitää itseksenikin jonkun tunnin. Mahtavaa!
Perjantaina illalla lähdimme vielä erään ranskalaispojan ja saksalaistytön ja hänen kavereidensa kera tarkastelemaan yöelämää. Päädyimme The Pubiin, jossa pöydissä on omat oluthanat: ihan hauska kokemus. Ilta jatkui vielä Roxy-klubille, joka oli myös melko mielenkiintoinen kokemus teknojumputuksesta huolimatta - tai ehkä juuri sen takia.
Ja! Varasin matkan Berliiniin! Olinkin ajatellut käyväni siellä nyt vaihdon aikana, mutta idea lähti varsinaisesti liikkeelle Snapchatin karttaa tutkaillessani: kappas, Berliinissähän asuu koulukaverini Petäjävedeltä. Laitoin hänelle viestiä, ja hän lupasi näyttää kaupunkia parin viikon päästä viikonlopun ajan. Buukkasin bussit (n. 40 € meno-paluu) ja varasin Airbnb:n, ja nyt en malta enää odottaa! Kaikki vinkit otetaan vastaan, vaikka kyseisestä kaupungista löytyy minulle toinenkin paikallisopas. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti