Tomorrow Comes Today

Juu, hengissä ollaan vielä! Alma Toursilla vain on ollut sen verran asiakkaita tässä viime aikoina, että hyvä kun on kotona välissä ehtinyt pyörähtämään. Luennoilla käyminenkin on vähän siinä ja siinä - ensin olin viikon kipeänä ja sitten on ihan vain pitänyt keräillä voimia. Mutta nyt taas hengissä ja täysissä voimissa!

Viime postauksessa taisin jäädä siihen, että Jussi oli tulossa pikavisiitille. Pari aivan mahtavaa päivää tulikin vietettyä! Tutustuttiin todella upeisiin vegaani- ja kasvisruokapaikkoihin ja löydettiin myös muutama uusi illanviettopaikka, muutamia mainitakseni ainakin Incruenti ja uusi vakkaripaikka Moment. Otettiin reissun aikana tietysti myös järkyttävä määrä kuvia (tai siis, Jussi otti).

Jussin visiitin jälkeen iskikin sitten pahin flunssa aikoihin, ja peräti viikon makoilin vain sängyssä pystymättä tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ikävästi äidin ja Iinan vierailu ajoittui juurikin tuolle ajalle, mutta onneksi puolikuntoisena ehdin myös vähän hengata mukana. Söimme friteerattua juustoa ja suklaata (ja kakkuja kakkufestivaaleilla!) ja joimme viiniä ja kaljaa ja pidimme hauskaa. Huikea kolmikko, jonka reissut eivät tunnetusti ikinä ole sieltä normaaleimmasta päästä. Mihis seuraavaksi, naiset?

Olen sentään vähän käynyt koulussakin, esimerkiksi katsomassa tsekinkielisen näytelmän Vinohradyn teatterissa. Puitteet olivat huikeat, ja näytelmäkin yllättävän mukaansatempaava, vaikken paljoa ymmärtänytkään! Lisäksi koin myös ehkäpä elämäni parhaimman konsertin, kun kävin katsomassa Gorillazia O2 Areenalla. Alunperin minun piti mennä keikalle rakkaan veljeni Sampon kanssa, mutta koska Sampo ei koskaan tainnut Prahaan asti selvitä, bondasin parin vaihtaripojan kanssa Erasmus-Facebook-ryhmässä. Ilta oli erittäin erittäin onnistunut: pojat olivat mukavaa, virkistävää uutta seuraa ja keikka aivan huikea! Visuaalit ja valot olivat kohdillaan, ja keikkakokoonpano ja settilista olivat molemmat todella kattavia. Olenkin keikan jälkeen fiilistellyt meininkejä todella paljon ja koonnut esimerkiksi soittolistan settilistaa mukaillen, hah!

Pienen hengähdystauon jälkeen olikin aika jatkaa Alma Toursin toimintaa. Olenhan kuitenkin "Prahan Suomimatkailun valttikortti", kuten Henny eräänä päivänä totesi. Terkkuja Suomeen, kamala ikävä jo kaikkia kamuja! Viime viikonloppuna luokseni tuli kuitenkin onneksi vierailemaan yksi ystävistäni, Reija, jonka luona vastavuoroisesti olin käynyt Berliinissä. Lisäksi messiin hyppäsi kolme Berliinissä asuvaa suomalaistyttöä, joiden kanssa kävimmekin sitten kiertämässä turistinähtävyyksiä: Kaarlen sillat, Prahan linnat ja niin edelleen. Lauantaina kävimme myös Pub Crawlissa, jossa kierrettiin neljä (vai viisi?) pubia ja klubia isommassa (turisti)ryhmässä. Ilta päättyi viisikerroksiseen Karlovy Lazne -(turisti)klubiin, joka oli kokemuksena mielenkiintoinen mutta sellainen, ettei ehkä toiste tarvitse mennä. Kiitos silti viikonloppuseurasta, tytöt - oli taas mukavaa!

Ja Pub Crawlista päästiinkin kätevästi (tai noh, hieman kohmeloisesti) nyt kuluvaan viikkoon, jolloin eräs opiskelukaveri Kasimir tuli visiitille Prahaan. Ihanan kulttuurintäyteiset pari päivää vietimme kierrellen kirjakauppoja ja taidegallerioita. Uutena tuttavuutena tsekkasimme Kampa Galleryn, joka mielenkiintoisen impressionistisen näyttelyn lisäksi oli myös miljöönä aivan upea. Ajattelin muuten jossain vaiheessa kasailla hieman listaa minun Prahan lempparipaikoistani - ravintoloista, kahviloista, museoista, puistoista - kuulostaako hyvältä idealta? Olisiko ideaa tehdä myös vaihtoonlähtijän muistilistaa tai vastaavaa? Let me know!

Kävimme myös todella mukavassa kahvilassa, joka oli selvästi paikallisten humanistien vakiopaikka (tai Vakiopaine, heh). Mlynska Kavarna, suomalaisittain Mylly, oli aivan Kampa-puiston vieressä ja sieltä löytyi mustista vauva-veistoksistaan tunnetuksi tulleen David Cernyn taideteoksia. Usein kyseinen herra kuulemma vierailee myös itse tuossa kuppilassa. Ehdottomasti uusi lempipaikka!

Tällä viikolla alkoivat myös työt, tai oikeastaan siis vasta työhön perehdytys - varsinaiset työpäivät lähtevät rullaamaan vasta ensi viikosta eteenpäin. Teen kuukauden verran noin yhden, maksimissaan kaksi vuoroa viikossa joulutorilla Tylovo Namestilla. Työnantajani on alkujaan suomalainen, ja bongasin paikan Suomalaiset Prahassa -Facebook-ryhmästä. Olen todella innoissani uudenlaisesta työstä aivan ihanassa ympäristössä jouluisen tunnelman keskellä!

Sellaista tällä kertaa. Peräti kaksi viikkoa ehdin yrittää palailla arkeen ennen seuraavaa Suomi-vierasta, ja illalla pitäisikin jo rientää treeneihin. Mukavaa joulunodotusta sinne, kiva kun jaksatte lukea höpinöitäni!

Trip Switch

Pitkästä aikaa! Kiirettä on riittänyt, muutto ja mitä kaikkea. Palaillaas silti vielä kahden viikon takaisiin tunnelmiin ja tarkemmin parin viikon takaiseen sunnuntaihin, jolloin aloitimme slovakialaisen ystäväni kanssa oman perinteen: kirppiskiertelyn! Todella hyödyllistä muutenkin olla slovakialaisen seurassa, kieli kun on lähes identtinen tsekin kanssa, hah. Aloitimme meiningit Tylovo Namestilta, jolle pystytetyllä joulutorilla alankin työskentelemään parin viikon päästä. Viime sunnuntaina kävimme Storm Clubin kirpparilla, josta löytyi kunnon kasa uniikkeja vaatteita.

Kirpparin jälkeen kävimme myös tsekkaamassa Cerny Most -ostoskeskuksen, ehdottomasti shoppailijalle hyvä paikka. Kaikki hyvät vaatekaupat ja paljon ravintoloita, ja kaukaisesta sijainnistaan johtuen todella vähän ihmisiä. Josta olikin sitten sulava siirtymä Halloween-bileisiin ja ihmismassaan paljouteen Forum Karliniin... Aloittelimme illan Anssin kavereiden luona I. P. Pavlovalla juoma- ja korttipelien merkeissä, ja jatkoimme siitä sitten yhtiin kaupungin isoimmista Halloween-kekkereistä. Ja oli kyllä meininkiä, pyrotekniikat ja kaikki! Kerrankos sitä asuunkin sitten pystyi vähän panostamaan.

Sunnuntain koomailupäivän päätteeksi kävin vielä pyörähtämässä Student Clubilla Quiz Nightissa, mutta syystä tai toisesta aivot olivat hieman jumissa eikä voittoa irronnutkaan. Ylläri.

Uusi viikko alkoi Tsekin naisten maajoukkueen säbätreenien seuraamisella. Naiset olivat saaneet meidän vuoromme hallien puutteesta johtuen, ja päätin mennä seurailemaan treenejä joukkueemme toisen valmentajan kanssa. Samalla myös selvisi, että hallilla on kuntosali, jota pelaajat saavat vapaasti käyttää! Mahtavaa. Pitääkin käydä joku sateinen päivä tsekkaamassa. Viikon treenit sujuivat muuten hyvin - polvi on kunnossa, hiki tuli pintaan ja meininki on rentoa mutta sopivan totista.

Hallilta tein sulavan siirtymän erään saksalaisystäväni synttäreille Dejvickalle, joka olikin alueena uusi tutttavuus minulle. Mukavan lämminhenkiset bileet ja tutustuinpa pitkästä aikaa muihinkin kuin toisiin vaihtareihin; nimittäin synttärisankarin kotipaikkakuntalaisiin. Kivoja kontakteja - yhden tytön kanssa puhuttiin Oulusta, sillä hän haluaisi sinne kovasti vaihtoon. En maininnut paska kaupunni -leimasta, vaan kehuin tietysti kovasti.

Tiistaina kävin vierailemassa suomen maisteriopiskelijoiden tunnilla. Tytöt tekivät minusta henkilöhaastattelun. Kaikki olivat oikein mukavia, mutta kylläpä kielen taso vaihteli paljon! Ymmärrettävää suomea kaikki silti puhuivat, ja olivatpa käyneet Jyväskylässäkin jokainen. Illalla kävimme (toisen) saksalaisystäväni kanssa kirjakauppa/kahvila Globen Spooky Open Mic -tapahtumassa, joka jäi yhtä oopperan kummitusta lukuun ottamatta melko vaisuksi kokemukseksi.

Keskiviikkona olikin sitten kauan odotettu muutto! Uusi kämppä on todella hyvien kulkuyhteyksien varrella; metropysäkki on aivan vieressä ja läheltä lähtee myös ratikat ja bussit. Aivan kadun toisella puolella on iso ostoskeskus marketteineen ja treenihallille kävelee noin 15 minuuttia. Ja vihdoinkin oma huone ja oma sänky! Tuntuu luksukselta ja on kyllä tehnyt hyvää, muutosta asti olen huidellut jossain aivan eri sfääreissä.

Viime viikolla loppuviikosta olenkin tavannut kavereiden kavereita, käynyt muun muassa Queer Film Festivalilla, lenkillä, Kafka-museossa ja näkötornissa. Ja kävinpä laitattamassa kulmakarvatkin kuosiin - aasialaismestassa, jossa ei puhuttu sanakaan englantia. Olipahan kokemus! Varasin myös lentoliput joulun jälkeen takaisin tänne, sillä päätin käyttää ainutlaatuisen uudenvuodenviettotilaisuuden hyväkseni. Kerrankos sitä Prahan ilotulitukset pystyy näkemään!

Tälläkin viikolla ohjelmaa on riittänyt, kun ensin kyläilemään tuli Jussi ja aivan pian äiti ja Iinakin. Ja tulin tietenkin kipeäksi. Mutta näistä hommista lisää myöhemmin, nyt täytyy rientää - palaillaan!