Tomorrow Comes Today

Juu, hengissä ollaan vielä! Alma Toursilla vain on ollut sen verran asiakkaita tässä viime aikoina, että hyvä kun on kotona välissä ehtinyt pyörähtämään. Luennoilla käyminenkin on vähän siinä ja siinä - ensin olin viikon kipeänä ja sitten on ihan vain pitänyt keräillä voimia. Mutta nyt taas hengissä ja täysissä voimissa!

Viime postauksessa taisin jäädä siihen, että Jussi oli tulossa pikavisiitille. Pari aivan mahtavaa päivää tulikin vietettyä! Tutustuttiin todella upeisiin vegaani- ja kasvisruokapaikkoihin ja löydettiin myös muutama uusi illanviettopaikka, muutamia mainitakseni ainakin Incruenti ja uusi vakkaripaikka Moment. Otettiin reissun aikana tietysti myös järkyttävä määrä kuvia (tai siis, Jussi otti).

Jussin visiitin jälkeen iskikin sitten pahin flunssa aikoihin, ja peräti viikon makoilin vain sängyssä pystymättä tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ikävästi äidin ja Iinan vierailu ajoittui juurikin tuolle ajalle, mutta onneksi puolikuntoisena ehdin myös vähän hengata mukana. Söimme friteerattua juustoa ja suklaata (ja kakkuja kakkufestivaaleilla!) ja joimme viiniä ja kaljaa ja pidimme hauskaa. Huikea kolmikko, jonka reissut eivät tunnetusti ikinä ole sieltä normaaleimmasta päästä. Mihis seuraavaksi, naiset?

Olen sentään vähän käynyt koulussakin, esimerkiksi katsomassa tsekinkielisen näytelmän Vinohradyn teatterissa. Puitteet olivat huikeat, ja näytelmäkin yllättävän mukaansatempaava, vaikken paljoa ymmärtänytkään! Lisäksi koin myös ehkäpä elämäni parhaimman konsertin, kun kävin katsomassa Gorillazia O2 Areenalla. Alunperin minun piti mennä keikalle rakkaan veljeni Sampon kanssa, mutta koska Sampo ei koskaan tainnut Prahaan asti selvitä, bondasin parin vaihtaripojan kanssa Erasmus-Facebook-ryhmässä. Ilta oli erittäin erittäin onnistunut: pojat olivat mukavaa, virkistävää uutta seuraa ja keikka aivan huikea! Visuaalit ja valot olivat kohdillaan, ja keikkakokoonpano ja settilista olivat molemmat todella kattavia. Olenkin keikan jälkeen fiilistellyt meininkejä todella paljon ja koonnut esimerkiksi soittolistan settilistaa mukaillen, hah!

Pienen hengähdystauon jälkeen olikin aika jatkaa Alma Toursin toimintaa. Olenhan kuitenkin "Prahan Suomimatkailun valttikortti", kuten Henny eräänä päivänä totesi. Terkkuja Suomeen, kamala ikävä jo kaikkia kamuja! Viime viikonloppuna luokseni tuli kuitenkin onneksi vierailemaan yksi ystävistäni, Reija, jonka luona vastavuoroisesti olin käynyt Berliinissä. Lisäksi messiin hyppäsi kolme Berliinissä asuvaa suomalaistyttöä, joiden kanssa kävimmekin sitten kiertämässä turistinähtävyyksiä: Kaarlen sillat, Prahan linnat ja niin edelleen. Lauantaina kävimme myös Pub Crawlissa, jossa kierrettiin neljä (vai viisi?) pubia ja klubia isommassa (turisti)ryhmässä. Ilta päättyi viisikerroksiseen Karlovy Lazne -(turisti)klubiin, joka oli kokemuksena mielenkiintoinen mutta sellainen, ettei ehkä toiste tarvitse mennä. Kiitos silti viikonloppuseurasta, tytöt - oli taas mukavaa!

Ja Pub Crawlista päästiinkin kätevästi (tai noh, hieman kohmeloisesti) nyt kuluvaan viikkoon, jolloin eräs opiskelukaveri Kasimir tuli visiitille Prahaan. Ihanan kulttuurintäyteiset pari päivää vietimme kierrellen kirjakauppoja ja taidegallerioita. Uutena tuttavuutena tsekkasimme Kampa Galleryn, joka mielenkiintoisen impressionistisen näyttelyn lisäksi oli myös miljöönä aivan upea. Ajattelin muuten jossain vaiheessa kasailla hieman listaa minun Prahan lempparipaikoistani - ravintoloista, kahviloista, museoista, puistoista - kuulostaako hyvältä idealta? Olisiko ideaa tehdä myös vaihtoonlähtijän muistilistaa tai vastaavaa? Let me know!

Kävimme myös todella mukavassa kahvilassa, joka oli selvästi paikallisten humanistien vakiopaikka (tai Vakiopaine, heh). Mlynska Kavarna, suomalaisittain Mylly, oli aivan Kampa-puiston vieressä ja sieltä löytyi mustista vauva-veistoksistaan tunnetuksi tulleen David Cernyn taideteoksia. Usein kyseinen herra kuulemma vierailee myös itse tuossa kuppilassa. Ehdottomasti uusi lempipaikka!

Tällä viikolla alkoivat myös työt, tai oikeastaan siis vasta työhön perehdytys - varsinaiset työpäivät lähtevät rullaamaan vasta ensi viikosta eteenpäin. Teen kuukauden verran noin yhden, maksimissaan kaksi vuoroa viikossa joulutorilla Tylovo Namestilla. Työnantajani on alkujaan suomalainen, ja bongasin paikan Suomalaiset Prahassa -Facebook-ryhmästä. Olen todella innoissani uudenlaisesta työstä aivan ihanassa ympäristössä jouluisen tunnelman keskellä!

Sellaista tällä kertaa. Peräti kaksi viikkoa ehdin yrittää palailla arkeen ennen seuraavaa Suomi-vierasta, ja illalla pitäisikin jo rientää treeneihin. Mukavaa joulunodotusta sinne, kiva kun jaksatte lukea höpinöitäni!