Who Let The Dogs Out?

Onpas taas aika vierähtänyt nopeasti ja kirjoitusintokin huidellut jossain aivan omilla teillään. Viimeksi taidettiin olla vielä itsenäisyyspäivää edeltävissä tunnelmissa menossa löytökoirapaikkaan, joka olikin mielenkiintoinen kokemus. Yli kymmenen vaihtelevassa kunnossa olevaa koiraa yhden naisen kotona, joka tietysti hoiti näitä itsekseen. Oli aika surulliset fiilikset mutta järkyttävä arvostus siitä, että joku todella tekee tuollaista työtä!

Illemmalla oli taas teatterin aika, kun kävimme katsomassa tsekkiläisen draaman kurssille tsekkiläisen näytelmän Marysan - tietysti taas tsekiksi. Mutta puitteet olivat kyllä upeat, sillä menimme kansallisteatteriin ja pääsimme kaikista ylimmälle penkkiriville.

Itsenäisyyspäivä kuuluu kyllä tämän kuun ehdottomiin kohokohtiin. Kuten luultavasti suurin osa Prahassa oleskelevista suomalaisista, mekin saimme kutsun suurlähetystöön juhlimaan satavuotiasta Suomea. Ja olipahan kekkerit! Cocktail-paloina tarjoiltiin mm. minikarjalanpiirakoita, kalakukkoa, mustikkapannacottaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja drinkkejäkin oli kyllä kattava valikoima. Illan päätteeksi kävimme vielä katsomassa Suomen värein valaistun tanssivan talon ja juomassa viimeiset cocktailit Cloud 9 -nimisessä kattobaarissa.

Viikonloppuna kävin Fashion Marketilta metsästämässä viime hetken joululahjoja, ja paikasta tuli ehdottomasti mieleen jyväskyläläinen Design Tori mielenkiintoisine tarjottavineen. Lisäksi sain kutsun salibandyseuramme bileisiin, ja menin toki - sainkin hyvin tutusttua joukkueemme tyttöihin. Bileissä soi Poika saunoo, ja katsoimme naisten MM-finaalia, joten olo oli varsin kotoisa.

Salibandysta puheen ollen, ensi kuussa pitäisi sitten ottaa osaa sarjapeleihin, kun kansainvälinen siirto saadaan aikaiseksi. Olin pari viimeisintä viikkoa ennen joulu kipeänä, joten uuden vuoden jälkeen pitää kyllä saada taas uusi treenivaihde silmään.

Loput työvuorot joulumarkkinoilla tuli taputeltua yllättävänkin iisisti, ja kaiken kaikkiaan joulumarkkinat olivat mukavaa vaihtelua ja tekemistä (ja tervetullutta pätäkkää) tähän kuukauteen. Tapasin paljon ystävällisiä paikallisia mm. naapurikojusta ja sain naureskella tsekkiläismummojen Helsinki-innostuneisuudelle. Sen lisäksi huomasin seuraavanalaisen seikan: kun aiemmin asiakaspalvelutyössä englantia puhuvat asiakkaat ovat olleet jännittävä elementti, nykyään tartun heihin kuin viimeiseen oljenkorteen - jes, kerrankin joku puhuu englantia! Hyviä taitoja olen saanut kehittää myös tulevia töitä varten.

Kävipä vikoilla viikoilla sitten vielä samat kuin kämppiksellenikin, eli lomppako katosi ja/tai varastettiin. Kauhea episodi oli hankkia kortit, ja tsekkien kafkamaisen byrokratian ansiosta esimerkiksi matkakortin saaminen kesti neljä (4!) päivää. Ekaa kertaa tuli sellainen fiilis, että olisipa Suomessa! Mutta onneksi lopulta aina löytyy enemmän positiivista kuin negatiivista.

Vanha joukkuekaverini Essi oli täällä, syötiin tsekkiläistä ruokaa ja donitseja, shoppailtiin, katsottiin jääkiekkoa ja bailattiin. Hauska, miten tuntuu, että tiettyjen kavereiden kanssa lähentyy vain entisestään välimatkasta huolimatta! Toki myös yhdessä "reissussa" oleminen vahvistaa suhteita merkittävästikin. Kiitos kaikille ihanille vierailijoille, olette niin tärkeitä!

Vikoille päiville ennen joululomaa luokseni saapui ilahduttamaan vielä Vilma ja Hennykin, jotka saapuivat kyllä juuri oikeaan aikaan kaiken sairastelun ja säätämisen keskelle. Aamupala Cafefinissä, perusturistipaikat, kamala määrä shoppailua ja tietty viiniäkin.

Nyt olen siis monen mutkan kautta vihdoin hetken Suomessa: joulu meni leppoisissa tunnelmissa Siilinjärvellä, ja vielä yksi päivä aikaa nähdä kavereita Jyväskylässä. Todella tervetullut hengähdystauko ennen tammikuun kouluhommia! Nähdään!

Lasikaupunki

Hei taas! Aika kuluu kauhealla vauhdilla, ja tässä kuussahan tulen jo pikavisiitille Suomeenkin viettämään joulua ja tapaamaan ystäviä. Kaikennäköistä on viime viikkojen aikana taas ehtinyt tapahtua, joten palaillaas niihin fiiliksiin!

Toissaviikonloppuna kasasin hieman eri yhteyksistä tuntemiani (saksalais)vaihtokamuja saman katon alle. Tarkoituksena oli mennä ensin syömään ja siitä sitten klubille, mutta väsymyksen iskiessä ilta saikin sitten hieman erilaisen kulun. Kävimme ensin toki syömässä hyväksi todetussa Clear Head -kasvisravintolassa vanhassa kaupungissa, jonka jälkeen siirryimme muutamille olusille Tynska Literary Kavarnaan, tunnelmalliseen pieneen "sala"pubiin, jos näin voi sanoa - siis paikkaan, jonne ei löydä ellei nimenomaan tiedä kahvilan olevan juuri siinä kohti. Siitä osa siirtyi unten maille, kun me sitkeimmät jatkoimme vielä Popocafepetliin drinksuille.

Seuraavana päivänä otimmekin sitten uuden yrityksen, ja kutsuin tytöt meille aloittelemaan. Mukavan istuskelun jälkeen suuntasimme Cross Clubille. Edelleenkin vierailemisen arvoinen paikka, ja tällä kertaa myös musiikki oli mukavan tanssittavaa, vaikka olikin elektronista.

Sunnuntai sujuikin sitten pizzan ja kotitekoisen limonadin parissa (jota saa onneksi lähes joka paikasta). Tällä kertaa siemailimme sitä kuitenkin Myllyllä (Mlynska Kavarna) ranskalaiskaverini kanssa. Ja oikeastaan koko alkuviikko sujuikin samankaltasissa, hieman kohmeisissa tunnelmissa - pizzaa ja limsaa ja unta, vähän treenejä siellä täällä ja muutama yritys opiskella.

Keskiviikkona päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja suuntasin vihdoinkin Rudolfinumiin tsekkaamaan Nervous Trees -näyttelyn, joka olikin mielenkiintoinen kokemus. Päivä jatkui kultturelleissä merkeissä, kun illalla lähdimme kaverini kanssa katutaidenäyttelyn avajaisiin - tai no, niin ainakin luulimme. Paikalle päästyämme ja sisäänpääsymaksun maksettuamme kävikin ilmi, että kyseessä oli tsekinkielinen luento katutaiteesta, joten puolen tunnin jälkeen päätimme yhdessä tuumin poistua paikalta. Menimme sitten hukuttamaan pettymyksemme ruokaan, ja tutustuinkin aivan mahtavaan pikkukahvilaan nimeltä Cafefin ihan kämppämme vieressä. Ensi vuoden puolella lupaan tehdä listauksen lempipaikoistani täällä!

Torstaina oli pieni tsekinkielen välitesti, joka sujui yllättävän kivuttomasti. Tsekin kurssi on ehkä lempparikurssini täällä; lausuminen on melko lähellä suomea, ja myös opettajamme ovat mukavan kannustavia. Torstaina myös Anssin veli tuli kyläilemään, ja lähdimmekin Chapeau Rougeen tsekkaamaan hiphop-bileet, jotka valitettavasti olivat aika kaukana hiphop-bileistä. Ilta oli silti hauska, ja seuraavana päivänä pääsinkin taas elementtiini eli turistioppaan rooliin, kun kiertelimme vanhaa kaupunkia hieman rapsakoissa olotiloissa.

Lauantaina oli ensimmäinen työpäivä! Vaikka yhdeksän tuntia tuntui alkuun pitkältä rupeamalta, aika kului yllättävän nopeasti ja sain lapasia sun muita myytyä. Kylmäkään ei vielä ehtinyt tulla, mutta ilmojen kylmetessä täytynee varustautua vieläkin huolellisemmin.

Eilen olikin sitten taas Alma Toursin aika ottaa mestat haltuun, kun lähdimme Anssin veljen kanssa museokierrokselle. Kafkamuseossa käynti olikin sitten jo kolmas samanmoinen, ja uutena tuttavuutena kävimme myös GOAPissa, jossa on esillä niin Muchan, Dalin kuin Warholinkin töitä. Sisäänpääsy (n. 10 €) tuntui aluksi hieman suolaiselta, mutta galleria oli todella iso ja töitä oli valtavasti - ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Illalla suuntasin vielä treeneihin. Siellä kaikki hyvin, joukkuekaverit alkavat jo tuntua tutuilta ja ehkäpä tämän viikon joulubileissä heihin pääsee tuutustumaan vieläkin paremmin.

Tänään ohjelmassa olisi vierailu kodittomien koirien hoitopaikkaan (itkua luvassa) ja illalla kansallisteatteriin katsomaan tsekkiläinen näytelmä Marysa tsekkiläisen draaman kurssia varten. Ainiin - huomenna onkin sitten luvassa astetta fiinimpää menoa - itsenäisyyspäivän juhlat suurlähetystössä! Palaillaan!