Who Let The Dogs Out?

Onpas taas aika vierähtänyt nopeasti ja kirjoitusintokin huidellut jossain aivan omilla teillään. Viimeksi taidettiin olla vielä itsenäisyyspäivää edeltävissä tunnelmissa menossa löytökoirapaikkaan, joka olikin mielenkiintoinen kokemus. Yli kymmenen vaihtelevassa kunnossa olevaa koiraa yhden naisen kotona, joka tietysti hoiti näitä itsekseen. Oli aika surulliset fiilikset mutta järkyttävä arvostus siitä, että joku todella tekee tuollaista työtä!

Illemmalla oli taas teatterin aika, kun kävimme katsomassa tsekkiläisen draaman kurssille tsekkiläisen näytelmän Marysan - tietysti taas tsekiksi. Mutta puitteet olivat kyllä upeat, sillä menimme kansallisteatteriin ja pääsimme kaikista ylimmälle penkkiriville.

Itsenäisyyspäivä kuuluu kyllä tämän kuun ehdottomiin kohokohtiin. Kuten luultavasti suurin osa Prahassa oleskelevista suomalaisista, mekin saimme kutsun suurlähetystöön juhlimaan satavuotiasta Suomea. Ja olipahan kekkerit! Cocktail-paloina tarjoiltiin mm. minikarjalanpiirakoita, kalakukkoa, mustikkapannacottaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja drinkkejäkin oli kyllä kattava valikoima. Illan päätteeksi kävimme vielä katsomassa Suomen värein valaistun tanssivan talon ja juomassa viimeiset cocktailit Cloud 9 -nimisessä kattobaarissa.

Viikonloppuna kävin Fashion Marketilta metsästämässä viime hetken joululahjoja, ja paikasta tuli ehdottomasti mieleen jyväskyläläinen Design Tori mielenkiintoisine tarjottavineen. Lisäksi sain kutsun salibandyseuramme bileisiin, ja menin toki - sainkin hyvin tutusttua joukkueemme tyttöihin. Bileissä soi Poika saunoo, ja katsoimme naisten MM-finaalia, joten olo oli varsin kotoisa.

Salibandysta puheen ollen, ensi kuussa pitäisi sitten ottaa osaa sarjapeleihin, kun kansainvälinen siirto saadaan aikaiseksi. Olin pari viimeisintä viikkoa ennen joulu kipeänä, joten uuden vuoden jälkeen pitää kyllä saada taas uusi treenivaihde silmään.

Loput työvuorot joulumarkkinoilla tuli taputeltua yllättävänkin iisisti, ja kaiken kaikkiaan joulumarkkinat olivat mukavaa vaihtelua ja tekemistä (ja tervetullutta pätäkkää) tähän kuukauteen. Tapasin paljon ystävällisiä paikallisia mm. naapurikojusta ja sain naureskella tsekkiläismummojen Helsinki-innostuneisuudelle. Sen lisäksi huomasin seuraavanalaisen seikan: kun aiemmin asiakaspalvelutyössä englantia puhuvat asiakkaat ovat olleet jännittävä elementti, nykyään tartun heihin kuin viimeiseen oljenkorteen - jes, kerrankin joku puhuu englantia! Hyviä taitoja olen saanut kehittää myös tulevia töitä varten.

Kävipä vikoilla viikoilla sitten vielä samat kuin kämppiksellenikin, eli lomppako katosi ja/tai varastettiin. Kauhea episodi oli hankkia kortit, ja tsekkien kafkamaisen byrokratian ansiosta esimerkiksi matkakortin saaminen kesti neljä (4!) päivää. Ekaa kertaa tuli sellainen fiilis, että olisipa Suomessa! Mutta onneksi lopulta aina löytyy enemmän positiivista kuin negatiivista.

Vanha joukkuekaverini Essi oli täällä, syötiin tsekkiläistä ruokaa ja donitseja, shoppailtiin, katsottiin jääkiekkoa ja bailattiin. Hauska, miten tuntuu, että tiettyjen kavereiden kanssa lähentyy vain entisestään välimatkasta huolimatta! Toki myös yhdessä "reissussa" oleminen vahvistaa suhteita merkittävästikin. Kiitos kaikille ihanille vierailijoille, olette niin tärkeitä!

Vikoille päiville ennen joululomaa luokseni saapui ilahduttamaan vielä Vilma ja Hennykin, jotka saapuivat kyllä juuri oikeaan aikaan kaiken sairastelun ja säätämisen keskelle. Aamupala Cafefinissä, perusturistipaikat, kamala määrä shoppailua ja tietty viiniäkin.

Nyt olen siis monen mutkan kautta vihdoin hetken Suomessa: joulu meni leppoisissa tunnelmissa Siilinjärvellä, ja vielä yksi päivä aikaa nähdä kavereita Jyväskylässä. Todella tervetullut hengähdystauko ennen tammikuun kouluhommia! Nähdään!