Niin sitä vaan melkein viikko ollaan jo Suomessa porskuteltu - tosin ei niin hyvin fiiliksin kuin olisin odottanut. Ikävä Prahaan on järkyttävän kova, mutta sen kunniaksi voidaankin muistella vielä viimeisiä viikkoja!
Aika itkuherkässä tuli oltua viimeiset päivät (eikä vain pelkästään sen takia, että flunssa iski jälleen kerran). Kyynelhanat aukesivat sitten toden teolla vikan illan bileissä säbäseuran kanssa ja lentokentällä lähtövalmiudessa, kun kaikki ihanat joukkuelaiset laittelivat pitkiä jäähyväisviestejä. Nyt tuntuu hyvin vaikealta osata nauttia siitä tunteesta, että tapasin niin paljon ihania ihmisiä, sillä ikävä on niin kova, mutta eiköhän se tästä!
Toiseksi viimeisenä iltana kävimme syömässä saksalaisystäväni kanssa ja juomassa vielä viimeiset viinilasilliset. Lupasimme vierailla puolin ja toisin tulevaisuudessa, ja tämän tytön kanssa lupaus kyllä varmasti tulee pidettyäkin! Vika ilta Prahassa oli (yllättäen) todella ikimuistoinen, kun kurvasimme vakkaribaariimme suoraan pelistä. Melkein kaikki joukkuelaiset ja myös muutama pelaaja miesten joukkueesta oli paikalla, ja sain kamalasti ihania jäähyväislahjoja ja paljon lämpimiä halauksia. Kahden tunnin yöunilla olikin sitten pirteä fiilis survoa matkalaukut kiinni ja lähteä lentokentälle - nooot!
Viimeisinä viikkoina lähes kaikki vaihtokamut olivat jo lähteneet, joten joukkueen ja seuran kanssa tuli hengattua entistäkin enemmän. Pari viikkoa takaperin oli seuramme juhlapeli, kun SKV täytti 20 vuotta - oli todella hienoa olla mukana pitkän kaavan juhlassa! Tsekkiläiseen tapaan meidän tytöt olivat ottaneet pelikatsomoon mukaan viiniä, ja eihän siitä nyt kieltäytyä voinut. Vähän eri meininki kuin Suomessa, ja jälleen kerran tytöt totesivat minulle useaan otteeseen: "We are all alcoholics here", hah! Ilta jatkui sitten vielä koko seuran voimin paikalliseen olutbaariin, jossa aiemmatkin säbäbileet on juhlittu. Olipahan jälleen kerran hauska ilta ja rakkaita tyyppejä!
Toissa viikonloppuna kävimme pelaamassa Ostravassa, jonne oli n. 4 tunnin ajomatka. Lähdimme toisen valmentajamme ja erään joukkuekaverini kanssa matkaan jo aikaisin aamulla, sillä halusimme vähän kierrellä kaupunkia ja sen kuuluisia sulattamoita ennen peliä. No olihan se nyt ruma paikka! Mutta mielenkiintoinen omalla tavallaan - aina on kiva nähdä muitakin paikkoja Tsekeissä kuin vain pelkkää kaunista Praha-kuplaa. Pelistä ei sitten sen enempää - kahdella kentällä kovaa joukkuetta vastaan ei ihan hirveästi saatu aikaan.
Muista paikoista puheen ollen, pari viikkoa sitten kävimme parin saksalaisystäväni kanssa myös Karlovy Varyssa. Se vasta olikin nätti paikka, aivan kuin Praha pienoiskoossa! Nautimme kauniista näköaloista, tsekkiläisestä ruoasta, Becherovka-museosta ja tietty paikallisesta erikoisuudesta eli puhtaasta (kuumasta) lähdevedestä, joka on täynnä mineraaleja ja vitamiineja. Sitä varten piti tietty ostaa turistikipot ja sen jälkeen syödä Kolonada-vohveleita - olipas pitkästä aikaa niin todella turistimainen olo kuin vain voi olla. Noh, joskus niinkin!
Muuten vikat viikot kuluivat aikalailla kaupunkia kierrellessä, ja sainpa vielä vikan vierailijankin tänne käymään, kiitos Anna! Kävimme vielä vikoja kertoja tanssahtelemassa Harley'sissä (jatkobileitä unohtamatta) ja käppäilemässä linnan kauniilla pihalla. Ihan keväthän Prahassa jo oli, kukatkin kukki. Lisäksi tsekkasimme Dating Stories -stand-up-systeemin, joka oli kyllä huvittava! Ilmeisesti sama poppoo on esiintynyt myös muissa Euroopan suurkaupungeissa, kuten Helsingissä (jeii). Kirsikkana kakun päälle varasimme myös ajan Harry Potter Escape Roomiin, ja hitsit että se oli kivaa! Saimme vihdoinkin siis kutsun Tylypahkaan ja päälle vielä todistukset sieltä valmistumisesta. Jes.
Kuten jo mainitsinkin, nyt tuntuu hieman hankalalta olla onnellinen kaikista kokemuksista, sillä päällimmäisenä on vain haikea fiilis ja ikävä. Prahaan palaan varmasti uudelleen - olen onnekas, että siellä odottaa paljon kavereita. Vaihto kokemuksena oli aivan mahtava, kiitos kun olette jaksaneet lukea ja seurailla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti