Who Let The Dogs Out?

Onpas taas aika vierähtänyt nopeasti ja kirjoitusintokin huidellut jossain aivan omilla teillään. Viimeksi taidettiin olla vielä itsenäisyyspäivää edeltävissä tunnelmissa menossa löytökoirapaikkaan, joka olikin mielenkiintoinen kokemus. Yli kymmenen vaihtelevassa kunnossa olevaa koiraa yhden naisen kotona, joka tietysti hoiti näitä itsekseen. Oli aika surulliset fiilikset mutta järkyttävä arvostus siitä, että joku todella tekee tuollaista työtä!

Illemmalla oli taas teatterin aika, kun kävimme katsomassa tsekkiläisen draaman kurssille tsekkiläisen näytelmän Marysan - tietysti taas tsekiksi. Mutta puitteet olivat kyllä upeat, sillä menimme kansallisteatteriin ja pääsimme kaikista ylimmälle penkkiriville.

Itsenäisyyspäivä kuuluu kyllä tämän kuun ehdottomiin kohokohtiin. Kuten luultavasti suurin osa Prahassa oleskelevista suomalaisista, mekin saimme kutsun suurlähetystöön juhlimaan satavuotiasta Suomea. Ja olipahan kekkerit! Cocktail-paloina tarjoiltiin mm. minikarjalanpiirakoita, kalakukkoa, mustikkapannacottaa ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja drinkkejäkin oli kyllä kattava valikoima. Illan päätteeksi kävimme vielä katsomassa Suomen värein valaistun tanssivan talon ja juomassa viimeiset cocktailit Cloud 9 -nimisessä kattobaarissa.

Viikonloppuna kävin Fashion Marketilta metsästämässä viime hetken joululahjoja, ja paikasta tuli ehdottomasti mieleen jyväskyläläinen Design Tori mielenkiintoisine tarjottavineen. Lisäksi sain kutsun salibandyseuramme bileisiin, ja menin toki - sainkin hyvin tutusttua joukkueemme tyttöihin. Bileissä soi Poika saunoo, ja katsoimme naisten MM-finaalia, joten olo oli varsin kotoisa.

Salibandysta puheen ollen, ensi kuussa pitäisi sitten ottaa osaa sarjapeleihin, kun kansainvälinen siirto saadaan aikaiseksi. Olin pari viimeisintä viikkoa ennen joulu kipeänä, joten uuden vuoden jälkeen pitää kyllä saada taas uusi treenivaihde silmään.

Loput työvuorot joulumarkkinoilla tuli taputeltua yllättävänkin iisisti, ja kaiken kaikkiaan joulumarkkinat olivat mukavaa vaihtelua ja tekemistä (ja tervetullutta pätäkkää) tähän kuukauteen. Tapasin paljon ystävällisiä paikallisia mm. naapurikojusta ja sain naureskella tsekkiläismummojen Helsinki-innostuneisuudelle. Sen lisäksi huomasin seuraavanalaisen seikan: kun aiemmin asiakaspalvelutyössä englantia puhuvat asiakkaat ovat olleet jännittävä elementti, nykyään tartun heihin kuin viimeiseen oljenkorteen - jes, kerrankin joku puhuu englantia! Hyviä taitoja olen saanut kehittää myös tulevia töitä varten.

Kävipä vikoilla viikoilla sitten vielä samat kuin kämppiksellenikin, eli lomppako katosi ja/tai varastettiin. Kauhea episodi oli hankkia kortit, ja tsekkien kafkamaisen byrokratian ansiosta esimerkiksi matkakortin saaminen kesti neljä (4!) päivää. Ekaa kertaa tuli sellainen fiilis, että olisipa Suomessa! Mutta onneksi lopulta aina löytyy enemmän positiivista kuin negatiivista.

Vanha joukkuekaverini Essi oli täällä, syötiin tsekkiläistä ruokaa ja donitseja, shoppailtiin, katsottiin jääkiekkoa ja bailattiin. Hauska, miten tuntuu, että tiettyjen kavereiden kanssa lähentyy vain entisestään välimatkasta huolimatta! Toki myös yhdessä "reissussa" oleminen vahvistaa suhteita merkittävästikin. Kiitos kaikille ihanille vierailijoille, olette niin tärkeitä!

Vikoille päiville ennen joululomaa luokseni saapui ilahduttamaan vielä Vilma ja Hennykin, jotka saapuivat kyllä juuri oikeaan aikaan kaiken sairastelun ja säätämisen keskelle. Aamupala Cafefinissä, perusturistipaikat, kamala määrä shoppailua ja tietty viiniäkin.

Nyt olen siis monen mutkan kautta vihdoin hetken Suomessa: joulu meni leppoisissa tunnelmissa Siilinjärvellä, ja vielä yksi päivä aikaa nähdä kavereita Jyväskylässä. Todella tervetullut hengähdystauko ennen tammikuun kouluhommia! Nähdään!

Lasikaupunki

Hei taas! Aika kuluu kauhealla vauhdilla, ja tässä kuussahan tulen jo pikavisiitille Suomeenkin viettämään joulua ja tapaamaan ystäviä. Kaikennäköistä on viime viikkojen aikana taas ehtinyt tapahtua, joten palaillaas niihin fiiliksiin!

Toissaviikonloppuna kasasin hieman eri yhteyksistä tuntemiani (saksalais)vaihtokamuja saman katon alle. Tarkoituksena oli mennä ensin syömään ja siitä sitten klubille, mutta väsymyksen iskiessä ilta saikin sitten hieman erilaisen kulun. Kävimme ensin toki syömässä hyväksi todetussa Clear Head -kasvisravintolassa vanhassa kaupungissa, jonka jälkeen siirryimme muutamille olusille Tynska Literary Kavarnaan, tunnelmalliseen pieneen "sala"pubiin, jos näin voi sanoa - siis paikkaan, jonne ei löydä ellei nimenomaan tiedä kahvilan olevan juuri siinä kohti. Siitä osa siirtyi unten maille, kun me sitkeimmät jatkoimme vielä Popocafepetliin drinksuille.

Seuraavana päivänä otimmekin sitten uuden yrityksen, ja kutsuin tytöt meille aloittelemaan. Mukavan istuskelun jälkeen suuntasimme Cross Clubille. Edelleenkin vierailemisen arvoinen paikka, ja tällä kertaa myös musiikki oli mukavan tanssittavaa, vaikka olikin elektronista.

Sunnuntai sujuikin sitten pizzan ja kotitekoisen limonadin parissa (jota saa onneksi lähes joka paikasta). Tällä kertaa siemailimme sitä kuitenkin Myllyllä (Mlynska Kavarna) ranskalaiskaverini kanssa. Ja oikeastaan koko alkuviikko sujuikin samankaltasissa, hieman kohmeisissa tunnelmissa - pizzaa ja limsaa ja unta, vähän treenejä siellä täällä ja muutama yritys opiskella.

Keskiviikkona päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja suuntasin vihdoinkin Rudolfinumiin tsekkaamaan Nervous Trees -näyttelyn, joka olikin mielenkiintoinen kokemus. Päivä jatkui kultturelleissä merkeissä, kun illalla lähdimme kaverini kanssa katutaidenäyttelyn avajaisiin - tai no, niin ainakin luulimme. Paikalle päästyämme ja sisäänpääsymaksun maksettuamme kävikin ilmi, että kyseessä oli tsekinkielinen luento katutaiteesta, joten puolen tunnin jälkeen päätimme yhdessä tuumin poistua paikalta. Menimme sitten hukuttamaan pettymyksemme ruokaan, ja tutustuinkin aivan mahtavaan pikkukahvilaan nimeltä Cafefin ihan kämppämme vieressä. Ensi vuoden puolella lupaan tehdä listauksen lempipaikoistani täällä!

Torstaina oli pieni tsekinkielen välitesti, joka sujui yllättävän kivuttomasti. Tsekin kurssi on ehkä lempparikurssini täällä; lausuminen on melko lähellä suomea, ja myös opettajamme ovat mukavan kannustavia. Torstaina myös Anssin veli tuli kyläilemään, ja lähdimmekin Chapeau Rougeen tsekkaamaan hiphop-bileet, jotka valitettavasti olivat aika kaukana hiphop-bileistä. Ilta oli silti hauska, ja seuraavana päivänä pääsinkin taas elementtiini eli turistioppaan rooliin, kun kiertelimme vanhaa kaupunkia hieman rapsakoissa olotiloissa.

Lauantaina oli ensimmäinen työpäivä! Vaikka yhdeksän tuntia tuntui alkuun pitkältä rupeamalta, aika kului yllättävän nopeasti ja sain lapasia sun muita myytyä. Kylmäkään ei vielä ehtinyt tulla, mutta ilmojen kylmetessä täytynee varustautua vieläkin huolellisemmin.

Eilen olikin sitten taas Alma Toursin aika ottaa mestat haltuun, kun lähdimme Anssin veljen kanssa museokierrokselle. Kafkamuseossa käynti olikin sitten jo kolmas samanmoinen, ja uutena tuttavuutena kävimme myös GOAPissa, jossa on esillä niin Muchan, Dalin kuin Warholinkin töitä. Sisäänpääsy (n. 10 €) tuntui aluksi hieman suolaiselta, mutta galleria oli todella iso ja töitä oli valtavasti - ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Illalla suuntasin vielä treeneihin. Siellä kaikki hyvin, joukkuekaverit alkavat jo tuntua tutuilta ja ehkäpä tämän viikon joulubileissä heihin pääsee tuutustumaan vieläkin paremmin.

Tänään ohjelmassa olisi vierailu kodittomien koirien hoitopaikkaan (itkua luvassa) ja illalla kansallisteatteriin katsomaan tsekkiläinen näytelmä Marysa tsekkiläisen draaman kurssia varten. Ainiin - huomenna onkin sitten luvassa astetta fiinimpää menoa - itsenäisyyspäivän juhlat suurlähetystössä! Palaillaan!

Tomorrow Comes Today

Juu, hengissä ollaan vielä! Alma Toursilla vain on ollut sen verran asiakkaita tässä viime aikoina, että hyvä kun on kotona välissä ehtinyt pyörähtämään. Luennoilla käyminenkin on vähän siinä ja siinä - ensin olin viikon kipeänä ja sitten on ihan vain pitänyt keräillä voimia. Mutta nyt taas hengissä ja täysissä voimissa!

Viime postauksessa taisin jäädä siihen, että Jussi oli tulossa pikavisiitille. Pari aivan mahtavaa päivää tulikin vietettyä! Tutustuttiin todella upeisiin vegaani- ja kasvisruokapaikkoihin ja löydettiin myös muutama uusi illanviettopaikka, muutamia mainitakseni ainakin Incruenti ja uusi vakkaripaikka Moment. Otettiin reissun aikana tietysti myös järkyttävä määrä kuvia (tai siis, Jussi otti).

Jussin visiitin jälkeen iskikin sitten pahin flunssa aikoihin, ja peräti viikon makoilin vain sängyssä pystymättä tekemään oikeastaan yhtään mitään. Ikävästi äidin ja Iinan vierailu ajoittui juurikin tuolle ajalle, mutta onneksi puolikuntoisena ehdin myös vähän hengata mukana. Söimme friteerattua juustoa ja suklaata (ja kakkuja kakkufestivaaleilla!) ja joimme viiniä ja kaljaa ja pidimme hauskaa. Huikea kolmikko, jonka reissut eivät tunnetusti ikinä ole sieltä normaaleimmasta päästä. Mihis seuraavaksi, naiset?

Olen sentään vähän käynyt koulussakin, esimerkiksi katsomassa tsekinkielisen näytelmän Vinohradyn teatterissa. Puitteet olivat huikeat, ja näytelmäkin yllättävän mukaansatempaava, vaikken paljoa ymmärtänytkään! Lisäksi koin myös ehkäpä elämäni parhaimman konsertin, kun kävin katsomassa Gorillazia O2 Areenalla. Alunperin minun piti mennä keikalle rakkaan veljeni Sampon kanssa, mutta koska Sampo ei koskaan tainnut Prahaan asti selvitä, bondasin parin vaihtaripojan kanssa Erasmus-Facebook-ryhmässä. Ilta oli erittäin erittäin onnistunut: pojat olivat mukavaa, virkistävää uutta seuraa ja keikka aivan huikea! Visuaalit ja valot olivat kohdillaan, ja keikkakokoonpano ja settilista olivat molemmat todella kattavia. Olenkin keikan jälkeen fiilistellyt meininkejä todella paljon ja koonnut esimerkiksi soittolistan settilistaa mukaillen, hah!

Pienen hengähdystauon jälkeen olikin aika jatkaa Alma Toursin toimintaa. Olenhan kuitenkin "Prahan Suomimatkailun valttikortti", kuten Henny eräänä päivänä totesi. Terkkuja Suomeen, kamala ikävä jo kaikkia kamuja! Viime viikonloppuna luokseni tuli kuitenkin onneksi vierailemaan yksi ystävistäni, Reija, jonka luona vastavuoroisesti olin käynyt Berliinissä. Lisäksi messiin hyppäsi kolme Berliinissä asuvaa suomalaistyttöä, joiden kanssa kävimmekin sitten kiertämässä turistinähtävyyksiä: Kaarlen sillat, Prahan linnat ja niin edelleen. Lauantaina kävimme myös Pub Crawlissa, jossa kierrettiin neljä (vai viisi?) pubia ja klubia isommassa (turisti)ryhmässä. Ilta päättyi viisikerroksiseen Karlovy Lazne -(turisti)klubiin, joka oli kokemuksena mielenkiintoinen mutta sellainen, ettei ehkä toiste tarvitse mennä. Kiitos silti viikonloppuseurasta, tytöt - oli taas mukavaa!

Ja Pub Crawlista päästiinkin kätevästi (tai noh, hieman kohmeloisesti) nyt kuluvaan viikkoon, jolloin eräs opiskelukaveri Kasimir tuli visiitille Prahaan. Ihanan kulttuurintäyteiset pari päivää vietimme kierrellen kirjakauppoja ja taidegallerioita. Uutena tuttavuutena tsekkasimme Kampa Galleryn, joka mielenkiintoisen impressionistisen näyttelyn lisäksi oli myös miljöönä aivan upea. Ajattelin muuten jossain vaiheessa kasailla hieman listaa minun Prahan lempparipaikoistani - ravintoloista, kahviloista, museoista, puistoista - kuulostaako hyvältä idealta? Olisiko ideaa tehdä myös vaihtoonlähtijän muistilistaa tai vastaavaa? Let me know!

Kävimme myös todella mukavassa kahvilassa, joka oli selvästi paikallisten humanistien vakiopaikka (tai Vakiopaine, heh). Mlynska Kavarna, suomalaisittain Mylly, oli aivan Kampa-puiston vieressä ja sieltä löytyi mustista vauva-veistoksistaan tunnetuksi tulleen David Cernyn taideteoksia. Usein kyseinen herra kuulemma vierailee myös itse tuossa kuppilassa. Ehdottomasti uusi lempipaikka!

Tällä viikolla alkoivat myös työt, tai oikeastaan siis vasta työhön perehdytys - varsinaiset työpäivät lähtevät rullaamaan vasta ensi viikosta eteenpäin. Teen kuukauden verran noin yhden, maksimissaan kaksi vuoroa viikossa joulutorilla Tylovo Namestilla. Työnantajani on alkujaan suomalainen, ja bongasin paikan Suomalaiset Prahassa -Facebook-ryhmästä. Olen todella innoissani uudenlaisesta työstä aivan ihanassa ympäristössä jouluisen tunnelman keskellä!

Sellaista tällä kertaa. Peräti kaksi viikkoa ehdin yrittää palailla arkeen ennen seuraavaa Suomi-vierasta, ja illalla pitäisikin jo rientää treeneihin. Mukavaa joulunodotusta sinne, kiva kun jaksatte lukea höpinöitäni!

Trip Switch

Pitkästä aikaa! Kiirettä on riittänyt, muutto ja mitä kaikkea. Palaillaas silti vielä kahden viikon takaisiin tunnelmiin ja tarkemmin parin viikon takaiseen sunnuntaihin, jolloin aloitimme slovakialaisen ystäväni kanssa oman perinteen: kirppiskiertelyn! Todella hyödyllistä muutenkin olla slovakialaisen seurassa, kieli kun on lähes identtinen tsekin kanssa, hah. Aloitimme meiningit Tylovo Namestilta, jolle pystytetyllä joulutorilla alankin työskentelemään parin viikon päästä. Viime sunnuntaina kävimme Storm Clubin kirpparilla, josta löytyi kunnon kasa uniikkeja vaatteita.

Kirpparin jälkeen kävimme myös tsekkaamassa Cerny Most -ostoskeskuksen, ehdottomasti shoppailijalle hyvä paikka. Kaikki hyvät vaatekaupat ja paljon ravintoloita, ja kaukaisesta sijainnistaan johtuen todella vähän ihmisiä. Josta olikin sitten sulava siirtymä Halloween-bileisiin ja ihmismassaan paljouteen Forum Karliniin... Aloittelimme illan Anssin kavereiden luona I. P. Pavlovalla juoma- ja korttipelien merkeissä, ja jatkoimme siitä sitten yhtiin kaupungin isoimmista Halloween-kekkereistä. Ja oli kyllä meininkiä, pyrotekniikat ja kaikki! Kerrankos sitä asuunkin sitten pystyi vähän panostamaan.

Sunnuntain koomailupäivän päätteeksi kävin vielä pyörähtämässä Student Clubilla Quiz Nightissa, mutta syystä tai toisesta aivot olivat hieman jumissa eikä voittoa irronnutkaan. Ylläri.

Uusi viikko alkoi Tsekin naisten maajoukkueen säbätreenien seuraamisella. Naiset olivat saaneet meidän vuoromme hallien puutteesta johtuen, ja päätin mennä seurailemaan treenejä joukkueemme toisen valmentajan kanssa. Samalla myös selvisi, että hallilla on kuntosali, jota pelaajat saavat vapaasti käyttää! Mahtavaa. Pitääkin käydä joku sateinen päivä tsekkaamassa. Viikon treenit sujuivat muuten hyvin - polvi on kunnossa, hiki tuli pintaan ja meininki on rentoa mutta sopivan totista.

Hallilta tein sulavan siirtymän erään saksalaisystäväni synttäreille Dejvickalle, joka olikin alueena uusi tutttavuus minulle. Mukavan lämminhenkiset bileet ja tutustuinpa pitkästä aikaa muihinkin kuin toisiin vaihtareihin; nimittäin synttärisankarin kotipaikkakuntalaisiin. Kivoja kontakteja - yhden tytön kanssa puhuttiin Oulusta, sillä hän haluaisi sinne kovasti vaihtoon. En maininnut paska kaupunni -leimasta, vaan kehuin tietysti kovasti.

Tiistaina kävin vierailemassa suomen maisteriopiskelijoiden tunnilla. Tytöt tekivät minusta henkilöhaastattelun. Kaikki olivat oikein mukavia, mutta kylläpä kielen taso vaihteli paljon! Ymmärrettävää suomea kaikki silti puhuivat, ja olivatpa käyneet Jyväskylässäkin jokainen. Illalla kävimme (toisen) saksalaisystäväni kanssa kirjakauppa/kahvila Globen Spooky Open Mic -tapahtumassa, joka jäi yhtä oopperan kummitusta lukuun ottamatta melko vaisuksi kokemukseksi.

Keskiviikkona olikin sitten kauan odotettu muutto! Uusi kämppä on todella hyvien kulkuyhteyksien varrella; metropysäkki on aivan vieressä ja läheltä lähtee myös ratikat ja bussit. Aivan kadun toisella puolella on iso ostoskeskus marketteineen ja treenihallille kävelee noin 15 minuuttia. Ja vihdoinkin oma huone ja oma sänky! Tuntuu luksukselta ja on kyllä tehnyt hyvää, muutosta asti olen huidellut jossain aivan eri sfääreissä.

Viime viikolla loppuviikosta olenkin tavannut kavereiden kavereita, käynyt muun muassa Queer Film Festivalilla, lenkillä, Kafka-museossa ja näkötornissa. Ja kävinpä laitattamassa kulmakarvatkin kuosiin - aasialaismestassa, jossa ei puhuttu sanakaan englantia. Olipahan kokemus! Varasin myös lentoliput joulun jälkeen takaisin tänne, sillä päätin käyttää ainutlaatuisen uudenvuodenviettotilaisuuden hyväkseni. Kerrankos sitä Prahan ilotulitukset pystyy näkemään!

Tälläkin viikolla ohjelmaa on riittänyt, kun ensin kyläilemään tuli Jussi ja aivan pian äiti ja Iinakin. Ja tulin tietenkin kipeäksi. Mutta näistä hommista lisää myöhemmin, nyt täytyy rientää - palaillaan!

Oukki doukki

Viime viikon perjantaina oli vuorossa nähtävyyskurssin vierailu Vysehradiin katselemaan mm. hautausmaata, jolle oli haudattu Alfons Mucha ja muita tsekkiläisiä suurnimiä. Hienot näkymät oli myös joelle päin! Kävimme myös iskän lähdön kunniaksi syömässä tässä aivan kämppämme lähellä Amore More -ravintolassa, jossa olikin erittäin hyvä hinta-laatu-suhde.

Tämän jälkeen lähdinkin sitten ahtaassa RegioJet-bussissa kohti Berliiniä. Hintaa matkalle kertyi tosin vaivaiset 19 euroa, eikä matka kestänytkään kuin 4 tuntia, ja se meni kätevästi elokuvia katsellessa. Olin varannut viikonlopuksi Berliinistä oman Airbnb-huoneen ja värvännyt oppaakseni Reijan, joka oli asunut Berliinissä jo 8 kuukautta. Niinpä heti ekana iltana lähdimme suoraan klubille kontakteja hyödyntäen, hah! Ilta oli halpa, hauska ja railakas, ja ihmeen kaupalla sitä kämpillekin selvisin vieraassa suurkaupungissa keskellä yötä. Älkää ottako mallia! Onneksi matkan varrelle sattui paljon ystävällisiä ihmisiä ja Google Mapsikin toimi taas pelastajan roolissa.

Lauantain hitaan aamun jälkeen syötiin ja kierreltiin kauppoja. Tuli tsekattua ainakin Primarkin koruvalikoima ja Mall of Berlin, joista ensimmäisenä mainittu pitäisi saada kyllä Prahaankin. Kävimme myös juutalaisten muistomerkillä ja Brandenburgin portilla eli perinteiset turistinähtävyydet kiertämässä. Illalla kaameasta väsymyksestä huolimatta kutsuikin jo seuraavat bileet, ja tällä kertaa ilta alkoi kotibileillä, jonne olimme saaneet kutsun Reijan ja toisen suomalaisen tytön kanssa. Pienen etsiskelyn jälkeen päädyimme kattohuoneistoon, jossa yhden huoneen katto oli avonainen - kämpässä oli siis ikään kuin terassi keskellä kaikkea, mielenkiintoinen ratkaisu! Ilta jatkui siitä sitten taas klubille, ja jälleen kerran oli hauskaa. Niin sitä vaan petistytöt oli koluamassa maailmaa, hassu fiilis!

Sunnuntaina lähdimme vaeltelemaan Mauerparkiin, valtavalle ulkoilmakirppikselle. Sieltä olisi kyllä tarttunut mukaan jos minkälaista retkua ja rytkettä, mutta valitettavasti matkatavarat reissulla olivat rajalliset, jos halusi selvitä ilman lisämaksuja. Kävin tsekkaamassa myös ystäväni suositteleman Urban Nation -katutaidemuseon ja voi hitsit, miten hieno paikka - ehdoton kohokohta koko reissulla! Vahva suositus myös museota ympäröivä alue, jota oltiin maalailtu huolella. Ennen lähtöäni kävimme vielä pikavisiitillä East Side Galleryssa.

Berliini kokonaisuudessaan oli mukava kokemus. Nähtävää oli paljon, ja ihmiset olivat mielenkiintoisia. Toisaalta taas välimatkat olivat pitkiä ja kaupunki oli yllättävän ankean näköinen, mutta ehkä minua vain hämää kontrasti kauniiseen Prahaan, hah. Kiitos Reijalle vielä oppaana toimimisesta ja tervetuloa vastavuoroisesti Prahaan!

Maanantaina olikin sitten aika ottaa taas arjesta kiinni ja mennä pelailemaan säbää. Ennen treenejä saman seuran A-joukkueen valmentaja tuli kysymään, haluaisinko liittyä heidän joukkueenseensa ja pelata myös pelejä, jos siirtomaksut ja muut saataisiin sovittua sopiviksi. No tottakai! A-joukkue pelaa paikallista ykkösdivaria, ja on tasoltaan ehdottomasti lähempänä kotijoukkuettani Suomessa. Joten ainakaan taidot eivät pääse ruostumaan; treenit ovat kolme kertaa viikossa ja joulun jälkeen pelejä on noin joka toinen viikonloppu. Lisäksi kansainvälisen siirron tehtyäni voin pelata sekä A- että B-tiimin kanssa. Jes!

Tiistaina kävimme ranskalaiskaverini kanssa brunssilla Venue-nimisessä paikassa, josta löytyikin vegaaniset marjakulhot herkuteltavaksi. Hinta oli kohtalainen - ei mikään maailman halvin, mutta aivan liikaa ei myöskään tarvinnut kukkaronnyörejä venyttää. Samana päivänä kävimme myös saksalaiskaverini kanssa Blind Exhibition -näyttelyssä, jossa sokeat tai muuten näkövammaiset ihmiset johdattivat pientä ryhmää tunnin ajan. Vastaan tuli niin arkista huonetta, kuten keittiötä ja olohuonetta, kuin myös taidenäyttelyä, metsää ja ravintolaakin. Aivan mahtava kokemus! Opas oli todella mukava ja lämmin ihminen, enkä ennen tuota ole oikein osannut kuvitellakaan, millaista elämä sokeana olisi. Suosittelen tätäkin kokemusmahdollisuutta siis lämmöllä!

Loppuviikosta olenkin sitten mm. keskustellut suomen opettajan Suomisen kanssa (mahtava tyyppi ja kivan kuuloisia opetustuokioita tulossa!), oppinut tsekkiä jo kiitettävästi ja vieraillut myös sairaalassa. Vanha polvivamma nosti päätään ja ei siinä auttanut kuin lähteä päivystykseen - meinasi trävellerilläkin hieman leuka täristä tsekinkielisten opasteiden ja englantia taitamattomien lääkäreiden edessä. Enkä tietenkään ollut hyväksynyt tulkkausseuraa, jota peräti kaksi tsekkiä taitavaa kaveriani oli jo tarjonnut, koska olenhan suomalainen ja pärjään kaiken kanssa itsekseni. Tästä viisastuneena ensi kerralla kyllä varmasti hyväksyn tulkkausavun! Kolmen tunnin odottelun jälkeen hommat saatiin onneksi kuitenkin hoidettua ja polvi on taas ainakin hetken kunnossa. Tämän illan suunnitelmat menivätkin sitten juuri sen takia uusiksi, mutta taidan nyt vain palkita itseni rankasta päivästä avaamalla oluen ja sipsipussin. Kuulemiin!