The Cat

Viime viikon perjantaina jatkuikin sitten jo aiemmin alkanut "nähtävyyskurssi", ja suuntasimme Bila Horaan White Hillin monumentille ja vieressä sijaitsevaan metsään ja puistoon. Hitsit mikä paikka! Rakastuin metsikköön aivan valtavasti, ja koska lenkkimahdollisuudetkin näyttivät erittäin lupaavilta, päätin palata paikkaan vielä uudestaankin. Ja niin teinkin - tällä viikolla iskän kanssa. Suosittelen lämmöllä Obora Hvedza -nimistä puistoa, noin 30 minuuttia ratikalla ydinkeskustasta.

Illasta lähdimme vielä Oh My Prague -järjestön kautta hankituilla lipuilla katsomaan jääkiekkoa Marin kanssa. Kerta se on ensimmäinenkin, hah! Paikallisessa Sparta Prahassa pelasi myös suomalainen maalivahti - ei tosin päässyt kentälle. Noh, torille voi silti aina mennä.

Koska iskä ystävineen tosiaan saapui Prahaan jo viime perjantaina, loppuillasta kävimme vielä syömässä U Maleho Glenassa, iskän tutun omistamassa vakkaripaikassa.

Lauantaina kävimme Anssin ja Marin kanssa Zizkovin näkötornissa, joka oli hienoinen pettymys - ei avointa näkötornia, eikä edes isoja, puhtaita ikkunoita, vaan kämäiset karmitetut pleksit. Onneksi sentään löysimme hyvän ruokapaikan, The Tavernin, joka onkin sopivasti Vinohradyssa aivan seuraavan kämpän huudeilla. Sieltä sai siili-nimistä kaljaa! Jee!

                                 

                                 

Viikonloppuna ympäri kaupunkia järjestettiin paikallinen Valon kaupunki -tapahtuma eli Signal Festival, ja oli kyllä aikamoiset showt laitettu pystyyn. Lauantaina tsekattiin pari paikkaa iskän kanssa ja sunnuntaina loput näkemisen arvoiset teokset vielä erään saksalaistytön kanssa. Oli upeaa. Sunnuntai muuten kului salibandyn merkeissä, kun kävin katsastamassa paikalliset naisten ja miesten liigapelit. Taso oli yllättävän hyvä, ja pelejä olikin erittäin viihdyttävää katsoa. Hauska kulttuurilisän toi ranskalaisystäväni läsnäolo: salibandy lajina piti tietysti selostaa alusta asti.

                                 

                                 

                                 

Alkuviikosta täällä onkin ollut kunnon helle shortsikeleineen. On istuskeltu puistoissa, kasvisravintoloiden sisäpihoilla, kahviloissa ja näköalapaikoissa (vahva suositus Petrinskyn näköalaravintolalle - siellä oli kissojakin!). Marin ja Marin kaverin kanssa käytiin myös tsekkaamassa yksi vesipiippubaareista, ja oli kyllä hieno mesta! Tuonne(kin) pitänee mennä joskus uudestaan.

                                 

                    

                                 

                                 

                     

Ekat treenit uuden joukkueen kanssa oli nekin tosiaan jo alkuviikosta. Paniikissa etsiydyin hallille jalan myöhästyneiden sporien takia, mutta ehdin kuin ehdinkin vielä hyvin mukaan. Valmentaja ei puhunut paljoakaan englantia, mutta yksi maalivahdeista toimi erinomaisena tulkkina, ja myös muut pelaajat tulivat heti juttelemaan. Vaikka joukkue pelaakin paikallista kakkosdivaria, on tasossa kyllä huomattava ero Suomeen verrattuna; tilaa kentällä on paljon enemmän, eikä pelin tempo ole mikään päätä huimaava. Varmasti kuitenkin hyvä paikka saada vähän lisää pelivarmuutta ja pitää pallotatsia yllä. Ja mikä tärkeintä, oloni oli ehdottomasti tervetullut! Joukkue treenaa kolme kertaa viikossa, joten yliopiston urheilukurssit taidan nyt suosiolla tiputtaa pois.

Huomenna suuntana olisikin sitten Berliini! Juuri tein listan paikoista (museoista, ravintoloista, kaupoista), joissa haluan käydä, ja onpa luvassa yhdet kotibileet ja pari klubi-iltaakin. Can't wait!